Markka Eikka, Helsingin Yliopiston ja erkkapedalaitoksen armosta erityisopettaja jo vuodesta 2002.
Viidenkympin ja viiltävän väsymyksen välistä hän värisyttelee pedakookisia tuntosarviaan pitkin maakuntia ja mietiskelee maailman menoa, etenki erityisopetuksen näkökulmasta. Jos ei sulla viisari värähdä, ni älä oo millänskää, Eikalla ei senkä vertaa.
Viime aikoina Eikka o mietiskelly seuraavaanlaisia eikä o vieläkään tolokkua saanu:
Miksi, oi miksi, hyvät kolleekat, pitää lapsukaisten oppitunnilla nuokkua huput päässä kuin Korvatunturilta karanneet viimevuotiset tonttu-ukot juhlaviikkojen jälkeen?
Eikäkö ne kotona saa nukkua tarpeeks vai onko niillä sen sortin ahistus menossa, että pää pitää survoa sinne hupparin syvvyykksiin, kuin strutsin kuuppa hietikkoon.
Kerran sitä Eikka taas ihmetteli, ku kaveri nukkua tohotti pää piilossa siinä etupenkissä.
Eikka meinas ensin jannun tyrkätä siitä tuolista, mutta sitten nosti erikoispetakooki päätään jostain syvyyksien syövereistä, ehkäpäs pauttiaralla sieltä vuodelta 2002.
Komentoorauksen sijaan Eikka ei sanonutkaan mitään, kävi vaan pötkölleen siihen keskelle luokkahuoneen plaattiaa ja alkoi kuorsata, ehkä hieman teatraaliseen sävyyn....
No, huppujannu nosti päänsä pulpetista ja pyöritteli kuuppaansa asiantuntevasti.
H U L L U! sanoi huppupää, mutta ei laskenutkaan päätään pulpettiin. E M M Ä N U K U, mä lepään, tuumasi jamppa asiantuntevasti.
N O H, jos rehtori nyt paukkais tuosta ovesta sisään, nii mikä luulisit, et olis ensioletus? Eikka vaan lepää, Eikalla on rapula vai Eikka ottaa tirsat työajalla?
Siinä vaiheessa huppujannua alkoi jo naurattaa, katse kirkastui ja hupun sisältä kuoriutui ihan iloinen heebo, ainakin siksi työpäiväksi.
N O H! Mitä tästä opimme. Emmää vaa tiedä. Ainakaan ei ollu siivooja hetkeen käyny. Eikalla oli vielä illallaki allerkiakohtaus, ku könys siellä pitkin plaattioita.
Kaikellaista....Eikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti