Markka Eikka aikanaan luuli ryhtyvänsä kansankynttiläks ja myähemmin erikoispetakookiks.
Eikan mielestä erikoispetakooki ohjaa elämän polulta harhautuneita lapsipoloja takaisin raitille, tukemalla ja auttamalla ja ohjaamalla. Olemalla läsnä.
Juu-u! Eikka o läsnä, koko olemattoman osa-aikaeläkeläisen työviikkonsa ja rapiat päälle.
Eikka ei ehi vessaan, kahveelle saatika tupakille. Onneks Eikka on sen tupakin lopettanu jo aikaa sitte, sitä kun ei muutenkaa voi koulutiloissa harrastaa.
Ennen oli Eikalla erikoispetakookikkokolleekoita, paljon. Eikka oli erityiskoulussa, tuossa viimeisessä sekrekaation linnakkeessa, ja nautti.
Aina oli kolleekan hartia kohalla, heti.
Jos tuli pikahätätilanne tai akressio, nii het oli kolleeka kaverina. Ja saatiin erityinen ihmistaimi asettumaan. Ja toinenki. Ehti henkähtämään ja kahveelle ja kusanderilleki. Joskus.
Ny o Eikka yksinäinen majakka. Oman luokka-asteen ainoa erikoispetakooki.
Kaik huolet kaajetaan Eikan niskoille, ja onkelmaiset oppilaat. Kenkälaatikon kokoses luokas o jo kymmene erikoista ja lisää tulis. Luakanopettajakolleekat o ihan loppu. Ja sitten ku ne on loppu, ni ei oo enää kivaa kellään.
Inkluusio, sanottiin. Nysse tulee. Erikoispetakookin otsalle pukkas hiki. Tieshän sen jo, mitä se toimitti. Erityiskoulut alas ja resurssit ulos. Kaikki tänne meille vaa, kylä lähikoulu hoitaa.
Ny ei Eikka ehi kahveelle eikä vessaan. Saatika tupakille. Jos polttais.
Eikka o polliisi, sykiatri ja vartija. Eikal vois olla liivit päällä ja liikenteenohjausmerkit.
Mene tuonne, väistä, älä koske, jonossa, ei ohitella. Ei töni. Katso, seuraa. Ei kiusata. Ymmärrätkö?
Eikka tulee kotio ja menee sohvalle. Eikka muistelee herra viraston isoherran sanoja.
Juuei oteta resursseja pois, juuei vähennetä avustajien määrää. Juu, pienet ryhmäkoot.
Inkluusion ihme. Ihan itekseen.
Juujuu...onneks Eikka o jo nii vanha ja raihnas ja väsyny, ettei sen enää kauaa tartte touhua kattella.
Ei se jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti