Super Eikkaa tarvitaan

Eikka oli pienenä koulukiusattu.
Oli kuulemma oma vika.
Eikka oli hidas, kömpelö ja pullea. Eikka  oli kirjatoukka ja pullahiiri.
Eikka luki mökillä kaikki vanhat valitutpalat ja söi sokerikorppuja.
Koulussa Eikka ärsytti tyhmempiään olemalla tietoviisas.
Eikan perheessä ei ollut rahoja. Ei ollut muotivaatteita eikä hienoja autoja.
Vuokrakaksio ja viisihenkinen perhe.
Anttilan vaatteet ja Lada.
Onhan semmonen helppo kohde.
Mitäs olit?

Murkkuikäisenä Eikka suivaantui. Lähti karateen ja lenkille.
Eikka vaihtoi koulua.
Yhtäkkiä Eikka olikin hyvä koulussa. Itsetunto kasvoi.
Löytyihän siitäkin koulusta kiusaajia.
Eikka oli jo kovettanut nahkansa. Antoi takaisin.
Haki kaverit muualta.

Lukiossa ei enää kiusattu.
Eikä yliopistossa.
Erityispetakokiikan laitoksella ei senkää vertaa.

Eikka oli omiensa joukossa.

Töisä Eikka näkee ja kokee joka päivä kiusaamista.
Joku töösi yrittää kiusata Eikkaa, koulun oppilaita ja henkilökuntaa.
Sillä on paha olla. Ja se kiusaa.
Se ei saa apua. Ja se kiusaa.

Kun se on Eikan kainalossa, se ei kiusaa.
Se rauhoittuu ja rentoutuu. Kuuntelee Eikan kanssa pinkiponkirentousääniä. Juttelee mukavia.

Eikan pitäs olla SuperEikka, joka heilahtaa paikalle aina kun joku kiusaa.
Ottaa töösi kainaloon ja rauhottaa.
Eikalla on yheksän muutakin töösiä. Koko koulussa varmana sata.
Ja kaikki pitäs ottaa kainaloon.

Tarvitaan 24/7 ja 365 SuperEikkaa. Joka kouluun ja luokkaan.
Koko Suomen maassa.

Eikka huokaa.