Eikan uniin tunkeutuupi musta mörkö, joka ei lähre poies.
Eikka miettii seuraavan aamun huoltajapalaveria ja valvoo.
Miten asettaas sanansa, ettei kukkaan loukkaanu tai koe olevansa huano immeinen.
Miten olis nii vahva, ettei vanhemmat ala riiellä keskenänsä kesken jutunpiron.
Miten ihtensä pitää kurissa, ettei sanos mittään surkiaa.
Miten jaksaa kannustaa, ennustaa ja tunnustaa, et kaik maaliman tähret olis linjassa ja syntys jonnin sortin konsensus.
Eikka valvoo. Ja toivoo olevansa taikuri.
Kyä sää jaksat, onhan sulla kokemusta. Jos sää et jaksa ni ei sit enää kukkaan. Älä ny!
Tee vaan hommas!
Eikan pääkoppa kaikuu ja kovaa.
Ja Eikka valvoopi. Edelleen.
Eikka menee aamulla töihin, juatuaan ensin viis litraa kahveeta ja nukuttuaan sen tunnin.
Sit Eikka pitää sen palaverin.
Sit Eikka pitää oppilaille saarnaa, ainski yhren kokonaisen tunni.
Oppilaat o kiltisti seuraavat viistoist minuuttii...saavutus seki,
Sit Eikka vahtii niit, jotka ei voi mennä ulos, ku ne kummiski tappeloot siel.
Pitäs olla joka luokal oma Eikka.
Eikkaa ahistaa.
Kuka auttaa Eikkaa, sit ko jaksamine loppuu.
Tee vaa parhaasi, sanoo rehtori.
Minkäs se muuta.
Mikä on paras? Miettii Eikka.
Ja valvoo taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti