Opetuksen ohjenuarii

Son moro ja ihmetys.
Eikka o semmonen kosmopoliitti ja fennomaani et tykkää lukia kaiken sortin aviisei, ympäri Suamen maat. Siinä tarttuupi kaiken sortin sanankäänteet ja miätinnät Eikal päähä. Joku vois silleesti kuhtua Eikkaa oikeeks murrehirmuks. Kon ei lainkaa tiiä et mistäpäi son kotosi. Kyä näi o!

No eikäkön siihe avviisiin. Nii siinoli ohjeistust et mite opettaja tuopi iloa kouluun.
Voi yhren kerran sanos Eikka ku ääneen luki ja meinas kahveet ryystää väärään kurkkuun.

Täsä ois Eikan vastine.

1. Asenne o ilone: 
Juu on, ja joka aamu Eikka lähteepi ilomiellä kyöräytymään koululle päi. Siä sit o aamu-unist Sirkka- Marjattaa ja Pirjo- Annikkia vastas. Ei huvita, en tee ja haista sinä...alkaapi Eikan aamut useimmiten. Koetapa siinä sint olla ystävällinen ja puhua kauniisti. Eikka vääntää kauneimman pepsotenttihymyn päälleensä ja jatkaapi viitoittamallaan tiällä.

2. Etsi hyvää:
Keijo- Valtteri pirtääpi iltapäivän vaeltavana hetkenä valtavaa sukuelintä pulpetin kanteen. Siihen kylkeen sitte raapustaapi et: MAIKA O HONO.
Eikka siin sit rapsuttaa päätä ja miättii kuumeisest et kui täs ny kannustais ja rohkasis ja auttais oppilast uskomaan mahdollisuuksiin.
Pitäskö yhes kattoo taireteokse oikeenkirjotus ja varjostukset kuntoo vai kui? Kotio viästii, et kyl tänäpäi tuli tehtyy hiano taireteos ja oikee luannollise näköne viä. Eristymist biolokiaopinnois tapahtunt valtavast, kui hianoo!

3. Ole kiinnostunut:
Sirpa- Mielikki o syränsurune ja makaa apaattisena pää pulpetissa. Eikka siin koittaa kysel et kui ny simmotois. Sirpa viskaa Eikkaa kirjalla kupoliin ja poistuu paikalt. Pitäs vissii ryhmis pohtii syränsurujen vaikutust maapallo pyärimisen suuntaan ja kui entorfiinit vaikuttaa aivotoimintaa. Eikka hakee myäs kylmäpussin pääkuhmuu ja kertoo kui tärkeet o ensiavun kolmekoota: kylymä, kompressi ja kohotus. Jos ei muu, ni miälen.

4. Lähre pitsalle
Juu-u. Lähre oppilaitte kans pitsaraxiin ja häpiä silimät päästäs. Veikko-Petteri varmuuen vuoks tunkee takin taskut täyteen salamipitsaa, kahtos kotio viätäväks iltapalalle. Ismo- Markku ja Aimo- Antero vievätten syömättä jäänet sipulirenkaat ja kanasiivet takas linjastoon, kon ei saa ruakaa poies heittää. Keijo- Valtteri syä yhren pitsapalasen josson vain juustoo päällä, ku on allerkine kaikelle muulle. Leirikouluus nuariso lähtee yäjuoksulle läheisel rannal ja ehtivätten kaataa soutuveneen ja sytyttää venevajan palamaa. Oli kato kylymä. Poijaat kiipeävätten lähipuuhun ja pissivät siält venevajan päälle. Kato, sammutustöit. Leirikoulun jälkeen Eikka o viikon sairaslomal. Tressi o liikaa.

Et simmottiis tänäpäi t Eikka

Katsos kenkuru...eikänkös rikiloikkaa

Eikka son aivoillans ahkeroinu villisti viime aikoin ja samal siä tiirannu nuit aviisei kon apiturirenttuparat on joutunee rikiloikan kynsiin vallan kauhiast. 
Siit viisastuneena Eikka o käynt vanhan viisun kimppuu ja muokannu siittä uuremman version. 
Täsä ois teitil, olkkaa hyvätten tai älkäätten sitte. Nii.
Rikiloikka son hiano asja, jahkas o systeemit kunnos ja kaikil o vehkeet, mil pelata.

Villit johron jo toivat, koneen työnsivät mun
mulle abitin  soivat äsken suunnitellun.

Kaikki huusivat:
katso abitti loikkaa, YTL on löytänyt sen!
katso abitti loikkaa, opiskelijaa hyppyyttäen,
Puomit tullien teitä estää saattaneet ei,
sillä ilmojen teitä kiitolinjani vei.

Maikka hellä ja sievä ällän antanut ois,
kone hiras ja aikaa vievä ällän kiskaisi pois.

Kone puutattu huutaa, tyhyjä on abinan pää
mutta YTL vaatii, suljettu on alusta tää.

Kanssas matkalle lähren sinne Austraaliaan
koska rikiloikan tähren lakista luopua saan.

Lähren aupairiks vaikka 
kenkurui hoitamaan,
uuristuksien tähren must ei ylioppilast saa.

Katsopas rikiloikkaa, Suomi on löytänyt sen
katsopas rikiloikkaa maikkaa hyppyyttäen.
Vaikkei vehkeitä oiskaan, loikka tehtävä on
Katsopas Markan Eikkaa, tyyppi on onneton.

Kären tarvitsee piltti, joka kannattelee,
siihen ei rikiloikka ilman ihmist ees kykene.

Älä Suomi ny lähre turhaa hölmöilemään
muista et  ihmistä viälki tääl tarvitaan.

Nih, ja simmottiis. t Eikka

Paikal mut ei läsnä

Onk te koska ollu simmotiis kinkereis, mis o viistuhat ihmist yhel kertaa ja joku petakookien keisari yrittää vakuuttaa teittii jollai kiemuroil.

Ollaa, vastaa Eikka.

Kerrankis oltii tua messuhallis, siä oli messuumas joku erityispetakokiikan kuru vallan ja siä oli väkee ku pipaa, tai jotai semmost.

Noh, eihä siin Eikal pitkää menny ku käi pitkästyttää, ko sen kurun ääniki oli kon joku hyptonisoiva koopra ta joku simmotiis.
Eikka sit yritti kovasti pysyä hereil ni alko kattoon sillee ympärilleen, et mitä muut siä tekee, ku kuuntelee mukamas sitä kuruhenkilöö.

Yks neulo, no ei siino mittä pahhaa, ku korvat vissii toimii kummiski samal. Voi niinkos kuunnel sit kuruu ja neuloo sukkaa lapsenlapsel siin samal, et simmottiis kaksinkertane voittomahollisuus ois niinko siin sit. Silleesti.

Sit on se kokeen korjaaja. Se on vallant siit kolme tualii ympäriltää ja leväyttäny siihen kolme lukion kurssii oppimateriaalii ja satakaksyetseittemä koetta. Ja se korjaa, ja räplää, ja korjaa. Jos siint joku kehtaa men ohi, se nostaa kulmiaa ja kattoo pahasti. ET älä vaa häne papereitaa käy sotkemaa, Silleesti niinko.

Sit on se joka puhuu kännykkkää. Koko ajan. Kovaa, Silleesti, niinko. Sitä Eikan tekis miäl potkasta persuuksiin. Ja lujaa. Ei siit enempä.

Sit on nää, ku istuu netis ja höhöttää jollei koirajutuil. Tai vauvoil. Tai iha muute vaa. Silleesti. Niinko. Oikeesti. Menkää kotio.

Sit o Eikka, joka kattelee ympärilleen ja yrittää olla ettei nukkuis. Silleesti. Niinko.
Moro!

Lakom sanos ruattalaine

Niinpäs, tuumaa Eikka ja miättii, mitä on justihin jutellu sukulaislikkain kans.

Eikal o näemmä kolme serkkulikkaa Ruattis: Pirjo-Liisa, Marja-Liisa ja Sirpa-Liisa.

Non kaikki petakookeja siä myäs. Nii, siis siä Ruattis. Yks o töis Kiirunas, toine Jöötteporis ja kolmas Ulriisehamnis.

Siä ne kauhiast ihmettelee kui mollaa nii taitavasti pärjätty kaiken maailman koulutesteis ja semmosiis, tiättekö. Semmoset jotku PISAT, eikä oo mikkään kalteva torni ees.

Ko ne ruattalaismuksut vaan ihmettellöö tät mualimaa silleesti et nonni ja taas lähettii retkel.
Ei oo ees mittä kirjotuksiikaa. Kaikist vaa tulloo ylioppilait. Nui vaa.

NOH, nynne serkkuplikat o vallan äkämystyneet ko lukivatten meijän uutta OPSia.

Simmottiis laakom niikus ruattalaisil: pällistellää vaa asioi ja ihmetellää ja tehää huamioi.

Ei mitääs semmost lukemist ja laskemist ko enne vanhaa.
Ja sit kauhiast arvioijaa toiste töit. Ja omia.

Kaik vaa äkkiä tän ja sassii. Ja ihmetellää vallan kauhiast.
Olivatten hualissaan, ettei Ruattin mallia kannata matkia, kon ei sil mittää tuloksii tuu.
Pikahumalat peliviiliksil vaa ja topamiinit aivoihi. Ei laisinkaa tartte enää pinnistel.

Kattos, ku se jatkuva ajattelu uuvuttaa.
Ja aivot vois kehittyy.
Ko pinnistellään.
Siillesti. Niinko.

Mittakaas uuvelleen meiän PISAT kymmene vuare kuluttuu.
Voip olla torni hiukka kallellaan.
Tämmössii t: Eikka