Paikal mut ei läsnä

Onk te koska ollu simmotiis kinkereis, mis o viistuhat ihmist yhel kertaa ja joku petakookien keisari yrittää vakuuttaa teittii jollai kiemuroil.

Ollaa, vastaa Eikka.

Kerrankis oltii tua messuhallis, siä oli messuumas joku erityispetakokiikan kuru vallan ja siä oli väkee ku pipaa, tai jotai semmost.

Noh, eihä siin Eikal pitkää menny ku käi pitkästyttää, ko sen kurun ääniki oli kon joku hyptonisoiva koopra ta joku simmotiis.
Eikka sit yritti kovasti pysyä hereil ni alko kattoon sillee ympärilleen, et mitä muut siä tekee, ku kuuntelee mukamas sitä kuruhenkilöö.

Yks neulo, no ei siino mittä pahhaa, ku korvat vissii toimii kummiski samal. Voi niinkos kuunnel sit kuruu ja neuloo sukkaa lapsenlapsel siin samal, et simmottiis kaksinkertane voittomahollisuus ois niinko siin sit. Silleesti.

Sit on se kokeen korjaaja. Se on vallant siit kolme tualii ympäriltää ja leväyttäny siihen kolme lukion kurssii oppimateriaalii ja satakaksyetseittemä koetta. Ja se korjaa, ja räplää, ja korjaa. Jos siint joku kehtaa men ohi, se nostaa kulmiaa ja kattoo pahasti. ET älä vaa häne papereitaa käy sotkemaa, Silleesti niinko.

Sit on se joka puhuu kännykkkää. Koko ajan. Kovaa, Silleesti, niinko. Sitä Eikan tekis miäl potkasta persuuksiin. Ja lujaa. Ei siit enempä.

Sit on nää, ku istuu netis ja höhöttää jollei koirajutuil. Tai vauvoil. Tai iha muute vaa. Silleesti. Niinko. Oikeesti. Menkää kotio.

Sit o Eikka, joka kattelee ympärilleen ja yrittää olla ettei nukkuis. Silleesti. Niinko.
Moro!