Eikal o näemmä kolme serkkulikkaa Ruattis: Pirjo-Liisa, Marja-Liisa ja Sirpa-Liisa.
Non kaikki petakookeja siä myäs. Nii, siis siä Ruattis. Yks o töis Kiirunas, toine Jöötteporis ja kolmas Ulriisehamnis.
Siä ne kauhiast ihmettelee kui mollaa nii taitavasti pärjätty kaiken maailman koulutesteis ja semmosiis, tiättekö. Semmoset jotku PISAT, eikä oo mikkään kalteva torni ees.
Ko ne ruattalaismuksut vaan ihmettellöö tät mualimaa silleesti et nonni ja taas lähettii retkel.
Ei oo ees mittä kirjotuksiikaa. Kaikist vaa tulloo ylioppilait. Nui vaa.
NOH, nynne serkkuplikat o vallan äkämystyneet ko lukivatten meijän uutta OPSia.
Simmottiis laakom niikus ruattalaisil: pällistellää vaa asioi ja ihmetellää ja tehää huamioi.
Ei mitääs semmost lukemist ja laskemist ko enne vanhaa.
Ja sit kauhiast arvioijaa toiste töit. Ja omia.
Kaik vaa äkkiä tän ja sassii. Ja ihmetellää vallan kauhiast.
Olivatten hualissaan, ettei Ruattin mallia kannata matkia, kon ei sil mittää tuloksii tuu.
Pikahumalat peliviiliksil vaa ja topamiinit aivoihi. Ei laisinkaa tartte enää pinnistel.
Kattos, ku se jatkuva ajattelu uuvuttaa.
Ja aivot vois kehittyy.
Ko pinnistellään.
Siillesti. Niinko.
Mittakaas uuvelleen meiän PISAT kymmene vuare kuluttuu.
Voip olla torni hiukka kallellaan.
Tämmössii t: Eikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti