Sekunnin seesteinen Eikka

Moroo!

Son Eikka palannu syslomilta sorvin äärehen.
Ja kuulkaas te kansalaiset ja kolleekat: pitkästä aikaa sorvi laulaa.

Eikal oli lomasen aikan pinna harvinaasen kiriällä, se jo miätti et pitäskö lähtiä käymähän työterveyhes.

Sit Eikka miätti, et ei perkales. Kyä nuita märkäkorvia o ennenki nähty ja joku roti ny tähän.
Eikka aatteli ja pohti tovin.

Noh, silleestihän se oli menny, et muutama rakkauren herelmä oli ennen syyslomasta kiristäny Eika hermot iha äärimmillensä. Ja voin kertua, siihen saapi Eikan kohal jo tehä töit.
Siin kohtaa kon kolmattakymmenettä kertaa päivän aikan häiritää opetust, ni alkaa jo ohtasuani pullistua, ja pahemman kerran.
Opeta siin sit tunnetaitoi, kon omatki o lentää akkunast mäjelle.

Siunattu loma oli välis ja sit Eikka laitteli viestilöi vanhemmil:
Jos ny ei ala käytös korjaantua, ni Eikka pisteleepi kaik kiertotähet ympär kouluu.
Istuu luakas vaiks yksinää, jos niiksee tulis.
Ja erityisviästi niil kolmekyent kertaa häirinneille.

Ja taivahan vallat: yks ihana äitee vastas, et hänen rakas pilttinsä teköö kiusaa oikeen urakal kans, ettei joutus poies Eikan helmast.
Luitte aivan oikein.
Erityispetakookikon henki ja miäli oli niin lämmöllä tarttunu pilttiin, et hää pelkäs joutuvansa vallan poies Eika kenkälaatikost, jos liia hyvin käyttäytyy. Ja jos vallan arvosanat nousoo ja tuloo oppimisen ilu.

Voi herran tähre ja varren kans! Tuumas Eikka ja het helpotti.
Hää viestii laitteloo, jot ei vallanskaa mihkää jouvu rakas piltti ja saapi istua Eikan kenkälaatikos pinkiponkirentoutta kuunnellen ihan koko vuaren.

Sitte ko koulu jatkus, ni arvaattekos. Nuariso istu kon kirkos. Sillee nätisti. Ei laiskaa papertolloi viskellen ja huuvellen äänillä.
Tekivätten hommia ja saivatten parasta Eikka-palautetta ikin.
Kyä o joskus erityispetakookikon elämä ihanaa.
Syssyn räntäsateheski
Rakkauvella Eikka

Eikan loma

Eikal o loma.
Syysloma.
Lomanen.

Eikka hyrisöö ja kaivautuu soffan kuappaan. Heijaa ihtiään ja ynisöö.

Eikka o ansainnu piäne henkähdystauo. Eikkaa nii väsyttää.

Voi yhrenkerran sanos Eikka. Tiätteks. Viime viikol oli Kurdistanian opetushallitus kahtomas kouluu.
Eivätten tulleet Eikan kenkälaatikkoon. Eivätten varmaan löytäneet.
Ja oisivatten luulleet siivouskomeroks.
Eikka o laittant rehtorille viästii. Et saisko jottai mukavoo luakkaan.
Vaik sen vläppitaulun. Ja tussiloita.
Ja semmoset tapletit kon ei kokoajan tipu verkost.
Niit ootelles.

Lomal Eikka harjottelloo et ei sanos enää ikin tytöt ja pojat.
Hyvätten henkilöt, ottakees kirjat esiin.
Nuariso, käyttäytykää.
Ottakees oppilaat ihtiänne niskast kii.

Helppuahan tua, ku heinänteko.
Tuumas Eikka ja ryhtys kuntakymppiä täyttää

Termos!

Surumiäline Eikka

Ny o Eikal suru puseros.
Nii mialuusti ku Eikka tykkäilee kaike maailma somettelust ja juutuupeist sun muist aviiseist, ni ny noon kääntynee ihtiään vastaan.
Torjantaikaupoil Eika silmiin osu iltapäiväaviisin huutava lööppi opettajast, joka raivostui luakas.
Et iha simmottiis.
Oli Eikkaki kattonu sitä juutuuppiviteoo ni kaua kon hermo piti.
Sit ei kyenny enää,

Surumieli iski.

Minkä tähren ei oo tyäyhteisö osannu kahtua, ettei tuo ihmisparka jaksa enää tyässään yhtään sekuntiakaan ennää.
Minkä tähren se täti-inehmo ei älynnä poistua kannoiltaan siält luakast ku alko mennä isompiki palkokasvi syvälle hajustinelimeen.
Minkä tähren lähtiä sotisopasille maaliman kavalimman ylleisön kera: hormoonihuurusten teinie, jollei oo enää olt arvostust kysseist henkilöö kohtaan.

Eikka ihte aina vetäsöö kymmene kertaa henkeä, ennesko sannoo yhtäkääs mitään.

Myännettävä on, et ihmine soon Eikkaki. Joskus o hermo ollu kirreemmällä kon vanhanpiian nuttura, mikä se sit lieneekää tai jottai semmotiis.
Yhtenäki vuanna Eikka miätti tykönäns et kui sillai onkii nii haastava kaveri luakas. Alotti aamut aina Eikan härnäyksel.
Myähemmi saipi Eikka kuulla et kaveri oli vallan elämäntehtäväks ottant Eika härnäämise.
Selvittiinhän siittä.

Mut mut...syväl rintaäänel Eikka tahtoopi kolleekoitans muistuttaapi

, et kon ei jaksa ni ei ol pakko.
Ennesko pinna katkee ja raakut harakkana juutuupis ja iltapäiväavviissien lööpeis, ni mäne ja juttele jolleki, soita aika työterveyyen piiriin ja sano et nyei pysty, mennee hermo.
Ei tarvia yrittää olla vilosohvian lisensaattia loppuun asti. eikä ees pinkiponkimaisteri.
Kon ei jaksa, ni pittää pysähtyy ja henkähtää.
Lepoa Tee Eikka

Eika päivä

Ny ku on paljo kirjuuteltu kaike maailmaa yyteeajoist ja opettaja velvollisuuksist ja ilmasest tyäs, ni aatteleepa Eikkaki lyärä kortensa kekohon elis päiväns pulkkahan.

Täsä ois Eikan tavalline päivä kansankynttilän arjes, erityispetakookin viitas. Eikkaha o kansakynttilämaisteri, pinkiponkipätevyyrel. Jumalan armosta, ja vissii jonku yliopistonkii, Eikka o opiskellu erilaisii kasvatukse kiamuroi pauttiarallaa seittemä vuatta, noi niiku oma koulutuksen päälle ja lisäks. Tikiloikast ny puhumattakaa. Mut siint taas toisel kertaa.

Täsä ois tämmöi Eikan päivä:

3.30-5.00 Eikka herää syrämen muljuutuksiin, suunnittelee seuraava viikon, vanhempaitapaamisen sanojen asettelut ja tekee omat ratkaisut maalimanrauhan rakentamiseks.

6.00 Soipi kello. Ei pysty.
6.20 Eikka kusettaapi koiruutta räntäsatteessa. Miettii samal kui opettais Anne- Sirkulle kertotaulut. Ja mil välineil.
6.50. Eikka ryystäpi kahveeta. Ruaka ei maistu ko närästääpi nii pirust. Syrän ottaa viä parit välilyännit. Kyä se tästä.
7.30 Eikka ajeleepi pilkkosen pimiäs töihi ja miättii samal kui sanois Pirjo-Irmeli vanhemmil et tää ei oikee pärjää. Pitääs painoalueet laittaa ja miättii, et minkä arvosanaa sitä tähtäis. Pirjo-Irmeli tahtoopi neurokirunkiks, juu...ei...juu..
8.00-8.30 Eikka ryystääpi toisen kupin kahveeta ja sopii kolleekan kans kevään näytelmäst. Tehrää poikkitaiteelline esitys jos Liisa ihmemaas kohtaa Harry Potterin. Kuurennen luaka tytöt esittää lopuks kolme numeroo liia pienis mikrosortseis Saara Aallon version On tö reidiou.
8.30 Kello soipi. Eikka o vastaanottamas väkiä, ettei ne karjalauman tavoin rynni toisiaan henkiltä.
8.35-9.15 Eikka o erellisen iltan laittant kokonaisen viikon akentan klassruumiin. Siä se hehkuu ja ootteloo oppilait. Nysse käsköö niit avaamaan klassruumin ja kahtomaan, kummottiis siä ois hommii.
Osa eksyy alkumeetreillä pellaamaan pinkiponkipelejä, toisel o salasana mänt vanhaks ja kolmannen kone tippuu verkost. Voe yhrenkerra...
9.15-11.45 pitäs tehrä nitä klassruumin hommia.
Ei oo kirjaa, ei ymmärrä, v***un Eikka h***o, mitä pa****kaa. V****U mä haluun himaa!!!!!
Nii Eikkaki. Kolome tuntia Eikka viikkoa suunnitteli ja täsä tulos. Hiphei aattelee Eikka ja lähtöö valvontaan.
11.45-12,15 Poijjaat pellaa vutista salissa. Pojil o vauhtii. Kohta o Eikka tulilinjal ja Eikal o rillit p***kana. Simmottiis ja OHO!
12.15-14 Eikal o ruattii ja äireenkiält. Painokelvotont o mitä pilttein suust kumpuaa. Kyä ne sit saa pelattuu noppatarinaa ja kirjuutettuu tarinoi.
O L I P A  K E R A N  ÄKSY KARU JOKA MENI AAVIKOLE JA N***I  KAMELIJA. SEN PITUNESE. KNU**A, KNU**A! Eikka kirjuuttaa Wilmaan, et voi ku hianoo, Mika- Anselmi kirjootti ihan oikeen ruattia.

14.-14.30 Eikka kerkiää syyä haaleet jauhelihasoppaa, ko on taas jonoo mikrolla. Sit se käypi miesten- eiku huonees, jossa käyrään yksin. Kon tasa-arvolain mukaan ei oo simmottiis mieste ja naistehuoneit, ei ollenkaan.
14.30-16 Eikal o tiimipalaveri, siä käyrää kaikkee hirmutärkeet asjaa, ku esmes tää tasa-arvolaki, kon ei saa sanua et nyt pojat, tai tytöt. Pittääpi vissiin olla Irma-Veijoo ja Sirpa-Petterii vaa jatkos, ettei Eikka kettään syrji. Vahinkoskaa.
16.15-21 Eikka mänöö kotio. Kusettaa koiruuen. Köllöttää soffalla ja kattoo emmerdeiliä. Sit se soittaa sil Pirjo- Irmei insinööriäipäl ja varovast kyseleepi niist painoalueist. Juuei.
21-3.30 Eikka mänöö nukkumaan ja herääpi taasen niihin muljautuksii.
Simmottiis. Eikka.