Son Eikka palannu syslomilta sorvin äärehen.
Ja kuulkaas te kansalaiset ja kolleekat: pitkästä aikaa sorvi laulaa.
Eikal oli lomasen aikan pinna harvinaasen kiriällä, se jo miätti et pitäskö lähtiä käymähän työterveyhes.
Sit Eikka miätti, et ei perkales. Kyä nuita märkäkorvia o ennenki nähty ja joku roti ny tähän.
Eikka aatteli ja pohti tovin.
Noh, silleestihän se oli menny, et muutama rakkauren herelmä oli ennen syyslomasta kiristäny Eika hermot iha äärimmillensä. Ja voin kertua, siihen saapi Eikan kohal jo tehä töit.
Siin kohtaa kon kolmattakymmenettä kertaa päivän aikan häiritää opetust, ni alkaa jo ohtasuani pullistua, ja pahemman kerran.
Opeta siin sit tunnetaitoi, kon omatki o lentää akkunast mäjelle.
Siunattu loma oli välis ja sit Eikka laitteli viestilöi vanhemmil:
Jos ny ei ala käytös korjaantua, ni Eikka pisteleepi kaik kiertotähet ympär kouluu.
Istuu luakas vaiks yksinää, jos niiksee tulis.
Ja erityisviästi niil kolmekyent kertaa häirinneille.
Ja taivahan vallat: yks ihana äitee vastas, et hänen rakas pilttinsä teköö kiusaa oikeen urakal kans, ettei joutus poies Eikan helmast.
Luitte aivan oikein.
Erityispetakookikon henki ja miäli oli niin lämmöllä tarttunu pilttiin, et hää pelkäs joutuvansa vallan poies Eika kenkälaatikost, jos liia hyvin käyttäytyy. Ja jos vallan arvosanat nousoo ja tuloo oppimisen ilu.
Voi herran tähre ja varren kans! Tuumas Eikka ja het helpotti.
Hää viestii laitteloo, jot ei vallanskaa mihkää jouvu rakas piltti ja saapi istua Eikan kenkälaatikos pinkiponkirentoutta kuunnellen ihan koko vuaren.
Sitte ko koulu jatkus, ni arvaattekos. Nuariso istu kon kirkos. Sillee nätisti. Ei laiskaa papertolloi viskellen ja huuvellen äänillä.
Tekivätten hommia ja saivatten parasta Eikka-palautetta ikin.
Kyä o joskus erityispetakookikon elämä ihanaa.
Syssyn räntäsateheski
Rakkauvella Eikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti