Eikal on olt sellane viikko, et siin jääpi kyä heikompi jalkoihi.
Kyä Eikka ties, kui monipualine ammatti erikoispetakookikon homma o, mut ei ikin arvant kui paljo kerkee pystyvammase vajaas viikos sattumaan ja tapahtumaan.
Tuntehet jylläävätten lairasta laitaan ja nopia saapi olla, jot kaikkeen kerkiää.
Eikalha sattus se päävamma erellisel viikol, ni ihte on olt pikkasen hittaamman pualeine ja kömpelö koko viikon. Varmuuven vuaks siä valvonnas ni Eikka laittos vanha JOFA-kypärän päähäns.
Olo oli kon Raipe Helmisel, hampaat pysyivätten sentäs suussa.
Joutusha Eikka kohtaamaan sen pallonpotkaasian myäs, oli se hiljaasta poikaa, kerranki.
Osaavatten karvakorvat myäskin anteheks pyytää, ja Eikka antaa.
Syrän son rakkaalla nulkillaki. Siä syväl jossai. Mut o. Siihe Eikka vissisti tahtoopi uskoa.
Sitte lährettihin retkelle, vallan onnikalla. Männes pit Eika muistuttaa notta jonoos mennähän eikä lähretä loikkimaan ajoteille ja sinne onnipussin alle ennen aikojaan. Voe yhrenkerran ja tähen sentäs!
Silti kerkesivät piltit ottaa varsaloikkaa tullessa ja mennessä, het kon Eikal silmä vältti.
Ykskii meinas käyrä ojas uimas.
Sitkii pit muistuttaa notta kerran kon takamuukses penkille lasket, ni siin pysyypi.
Muuten tulee mulkova silmä!
Retkikohteena ol täl kertaa tyäpaikka. kon yhteiskuntaopis tutustumma ammattiloihin.
Päiväkotihin paineltiin eskarloitten kans pellaamaan ja viihryttämmään niittä.
Siä päiväkoris sit tapahtus se ihme: Herramun isä, ku ol Eikka ylpiä pinkiponkierikoispetakookikko.
Ne riehuvaiset villivarsat asettuivat pellamaan niihen pikkasten kans ja olivatten nii mallikelpoosesti, notta raavaan miähen silmäkulmahan vierähti hiki.
Noh, sit se jännitys purkautu tiätty reisun päällensä: yks ui melkeen ojaas, toinen tyrkki kolmatta ja neljäs herjas viirettä.
Ennnenko ol Eikan päivä päättynt. ol plakkaris kolme jälki-istuntoo ja yks kotiutus.
Kyä retkeily avartaa miält ja maalimaa...
Simmottiis tee Eikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti