Juhulaohojeita

Tuotanoinnii...

Se heräs viimein se Eikan sissäine petakokiikon peto, kasvattajakuoma ja sivvellisen ja sivistyneen mualiman  sanansuattaja.

Pakkohan se on kon pakottaa, vaikka kalkkiviivoilla pyöräyttää näjet juhlaohjeet väjelle.
Meinaan vanhemmalle väelle, pilttilöitten ispä-  ja äippänäinehmoille, sekä mummuil, kummeil ja vaariloil.

1. Elä istu juhulassa palttoo piällä eläkä pipo piässä, ompi nolloo.

2. Pijä kännykät kassissa tahi taskus. Ota iänet poies.
Elä hyvä immeinen pelloo pinkiponkia kesen Enkeli taivaan. Onnii tuanoi noloo.

3. Jos o asjaa, juttele siä käytäväl, älä kesken rehtorrouvan joulupuhheen.

4. Elä sie ponkase pystyy kesken juhlan ja lähe rynnimää paniikis ovia kohti, luuloovat viä notta tuli o persiis.

5. Jos o annettu jonnii sortin ohojeita mänöistä ja tuloista, ni olkaatten hyvät ja kuunnelkaatten niittä.
Ei tarvihe ihte keksiä niittä ohjeistuksii.

6. Minkä tähen työ tahotta niittä iltajuhlija kerta ette sitte kummiskaan tule tai mänette mäjellen sen siliän tiän kon oma rakas piltti on siä loikkinu tonttuasusteessaan lavan poikki tai se kiven rooli män jo...

7. Elekee seiskö siinä lavan iessä, kon se oma rakas pikkuinehmo o justtiinssa siä esiintymäs. Eihän ne piänet eppuset minkään näje teijän lävitte.

8. Hymyilläkin suap, ies juhlan kunniaks.

9. Sittennii jos tulloopi se erityispetakookikko ja pinkiponkimaisteri sannoo notta poies ny se kännykkä ja olokee hiljaa, ni voisivatten äippä- ja ispäinehmot ies totella, eikä pyäritellä niitä silimänvalkuaisiaan villisti ympärämpäriinsä kon villi-inehmot.

Että silleesti. Ja joulua.
Tee Eikka

Kun joulu on...

Eikkaa nii väsyttää...

Eikal on olt ehkä elämäns vauhrikkain syssy.
Simmottiis päivää ei oo olt notta jonku syrän ei ois märänny tai pää lähestulkoon halennu.

Syssyn mittaa o mitelty kanast ja perunast, toise tahrottomist liikkeist ja kolmanne ääntelyist.

Saldon on olt muun muas yks aivotärähys, lukemato ja luvaton määrä tappelui ja karkaamisii. Sekä airan yli paenneit oppilait ja yks erikoispetakookikko, joka o pitkää ja hartaan ja kauhiast miettint et onk tää sevväärtti.

Onk sevväärtti, jos istuupi iltakauret wilmas ja puhelimes vanhempai kans, jotka itkeevät suruans pilttilöistänsä. Kon ei mikkää luannistu ja kaik on nii vaikiaa.

Onk sevväärtti kon tekeepi kolomatta lastensuajeluilmootusta samasta karvakorvasta ja syrän märkänöö jo pinkiponkimaisterillaki. Tsotsiaalitantast puhumattakkaa.

Onk sevväärtti, kon vuarattaa painolastiaan neurotsykolookille, varmatte kohta lakkaa vastaamasta kon näkkeepi notta Eikka taas soitteloopi.

Onk sevväärtti, kon teinit huuteloo, notta V****N hono ja silleesti ja nauravatten päälle.

Sitte Eikka istuupi sinne soffan kuappaan ja pohtii erelleen, syvään ja hartaasti.

On se vissii sevväärtti kon se ykski karvakorva ei tu kouluun kon Eikka on sairas. On nii turvaton olo ilma Eikan läsnäoloo.
Tai kon mukulat sanoopi sijaisel et kui sää et osaa sanua notta: H I L J A A  M U N A P Ä Ä T!
Silleesti se Eikka meit hellittelee, sillon katos huumorii.
Tai kon yks entine oppilas sanoopi, notta kiitos Eikka, ei ois tult meikäst meikää ilman Eikkaa.
Tai kon entiset oppilaat kutsuupi häihin ja valmistujaisiin ja muuten vaa kaffelle.
Ovvissiin Eikka jotakii tehny oikein päin ja joskus, silleesti.
Ny Eikka ootteloo kovasti joulurauhaa, soffanpohjaa ja koiraa siihe kainaloo...
Jaksaapi sitte taas tammikuussa uusin voimin lähtiä tyän touhuun...

Ammatinvalintakysymyksii

Son moroo!

Täsä on tullu viime aikoin miätittyy oikiast josko lähtis vaik muihi hommii.
Sitä tuppaapi tulemaan reippammallekkii pinkiponkirentoukshenkilölle hiki piähän täs vuoren lopul.
Tuntuupi jottei pilttilöil oo minkää verra järkiä päässä kuta lähemmäs joulua tullaa...

Eikka onkii miättint erilaisii vaihtoehtoi erikoispetakookikon arvostetul tyälle.

Yks ois tuanoi kansallisarkiston hoitaja. Siä vaa hiihtelis muavitöppösis puuvillahandskat käsis pitki arkistoo ja ehtis immeisil rokumenttei. Juuei sano rokumentti vastaan hakies.
Siä vaa hiljaa hissutellahan ja ollaa akateemisii. Simmottiis hermolepoo ois.

Toine vois olla tua alkkohoolimyymälän hyllyttäjä yävuaros. Ei aasiakaspalveluu, ei tarvihe jutella kellee. Hivelöittee vaa kirkasta klasipintaa ja nosteloo hyllyy viisasten juamaa.
Yäkaupal. Hiljasuuren retriitis. Rypäleen henkien keskel.

Joulupukki ois kans hyvä vaihtoehto. Simmottiis kyä tulis miättineeks et kui ruhkaisaa ois tua joulunaika. Paitti jos ois pukkina vaiks Israelissa tai jossai Tupaissa. Ei ois kiirus.

Sit vois olla myäs jäänsärkijäl töis, mut vaa Kolf- virran kupeessa tai tua Saimaal, nii kesäaikaa.

Kolffikentäl vois myäs olla nurmikonilmastajana. Simmottiil reikäkenkil vaa paarustais pitki kenttää ja tekis reikiä siihen nurmikkohon, notta perskules. Ei tarttis tulla kenkään virnuilemahan siittä.
Samal sais nauttii luannonrauhast ja kauniist kesäsest sääst. Miälellään vaiks Austraalias, tammikuus.

Sit o monen mont hommaa, jonnei immeiset tahtoopi mennä ja maksavatten siittä. Kosmetolooki olis yks miälenkiintone ja erilaine tyä. Usiast ovviäl aasiakkaal joku semmoi transsitila päällänsä, ku sin pääsee. Hammaslääkäri o myäs hyvä. Potilas istuupi tualis ja suuvärkki on niin rensseliä täys, ettei aata sano.

Eikka painaapi pään soffatyynyyn ja piän hiki tirisööpi silmästä. Väsyttää.
Tulispa jo joulu. Ja sais yälläki syärä.
Tiatokoneest Eikka vetäsöö piuhan irti, nottei mäne vahinkossakaan vilmaa vilkuamaan.
Kattotaa sit taas tammikuus, jos sit kummiski viä jaksais.
Tee Eikka