Se heräs viimein se Eikan sissäine petakokiikon peto, kasvattajakuoma ja sivvellisen ja sivistyneen mualiman sanansuattaja.
Pakkohan se on kon pakottaa, vaikka kalkkiviivoilla pyöräyttää näjet juhlaohjeet väjelle.
Meinaan vanhemmalle väelle, pilttilöitten ispä- ja äippänäinehmoille, sekä mummuil, kummeil ja vaariloil.
1. Elä istu juhulassa palttoo piällä eläkä pipo piässä, ompi nolloo.
2. Pijä kännykät kassissa tahi taskus. Ota iänet poies.
Elä hyvä immeinen pelloo pinkiponkia kesen Enkeli taivaan. Onnii tuanoi noloo.
3. Jos o asjaa, juttele siä käytäväl, älä kesken rehtorrouvan joulupuhheen.
4. Elä sie ponkase pystyy kesken juhlan ja lähe rynnimää paniikis ovia kohti, luuloovat viä notta tuli o persiis.
5. Jos o annettu jonnii sortin ohojeita mänöistä ja tuloista, ni olkaatten hyvät ja kuunnelkaatten niittä.
Ei tarvihe ihte keksiä niittä ohjeistuksii.
6. Minkä tähen työ tahotta niittä iltajuhlija kerta ette sitte kummiskaan tule tai mänette mäjellen sen siliän tiän kon oma rakas piltti on siä loikkinu tonttuasusteessaan lavan poikki tai se kiven rooli män jo...
7. Elekee seiskö siinä lavan iessä, kon se oma rakas pikkuinehmo o justtiinssa siä esiintymäs. Eihän ne piänet eppuset minkään näje teijän lävitte.
8. Hymyilläkin suap, ies juhlan kunniaks.
9. Sittennii jos tulloopi se erityispetakookikko ja pinkiponkimaisteri sannoo notta poies ny se kännykkä ja olokee hiljaa, ni voisivatten äippä- ja ispäinehmot ies totella, eikä pyäritellä niitä silimänvalkuaisiaan villisti ympärämpäriinsä kon villi-inehmot.
Että silleesti. Ja joulua.
Tee Eikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti