Eikal on olt ehkä elämäns vauhrikkain syssy.
Simmottiis päivää ei oo olt notta jonku syrän ei ois märänny tai pää lähestulkoon halennu.
Syssyn mittaa o mitelty kanast ja perunast, toise tahrottomist liikkeist ja kolmanne ääntelyist.
Saldon on olt muun muas yks aivotärähys, lukemato ja luvaton määrä tappelui ja karkaamisii. Sekä airan yli paenneit oppilait ja yks erikoispetakookikko, joka o pitkää ja hartaan ja kauhiast miettint et onk tää sevväärtti.
Onk sevväärtti, jos istuupi iltakauret wilmas ja puhelimes vanhempai kans, jotka itkeevät suruans pilttilöistänsä. Kon ei mikkää luannistu ja kaik on nii vaikiaa.
Onk sevväärtti kon tekeepi kolomatta lastensuajeluilmootusta samasta karvakorvasta ja syrän märkänöö jo pinkiponkimaisterillaki. Tsotsiaalitantast puhumattakkaa.
Onk sevväärtti, kon vuarattaa painolastiaan neurotsykolookille, varmatte kohta lakkaa vastaamasta kon näkkeepi notta Eikka taas soitteloopi.
Onk sevväärtti, kon teinit huuteloo, notta V****N hono ja silleesti ja nauravatten päälle.
Sitte Eikka istuupi sinne soffan kuappaan ja pohtii erelleen, syvään ja hartaasti.
On se vissii sevväärtti kon se ykski karvakorva ei tu kouluun kon Eikka on sairas. On nii turvaton olo ilma Eikan läsnäoloo.
Tai kon mukulat sanoopi sijaisel et kui sää et osaa sanua notta: H I L J A A M U N A P Ä Ä T!
Silleesti se Eikka meit hellittelee, sillon katos huumorii.
Tai kon yks entine oppilas sanoopi, notta kiitos Eikka, ei ois tult meikäst meikää ilman Eikkaa.
Tai kon entiset oppilaat kutsuupi häihin ja valmistujaisiin ja muuten vaa kaffelle.
Ovvissiin Eikka jotakii tehny oikein päin ja joskus, silleesti.
Ny Eikka ootteloo kovasti joulurauhaa, soffanpohjaa ja koiraa siihe kainaloo...
Jaksaapi sitte taas tammikuussa uusin voimin lähtiä tyän touhuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti