Dosetti Eikka

Molskis ja loiskis toverit ja koolleekat!

Ny on ollunna suhteellisen rauhallista oppilasrintamal. Eikka o kerent observoia ahkerast ryhmärämäänsä ja ihmetellä silmät villisti päässä pyärien heiä loputont virtaa ja elämänjanoo.

Ja kykyy ärsyytellä toisiaan.

Minkä ehtii silmät luada, ennesku:
 - yks o kiskonu tukkaa päästään ja heitelly karvat kaverin pulpetille
- toine o röyhtien hönkiny toisen päälle löyhkäävii suupiarui
- kolmas o sit pierrä rujauttanna iha oikeesti
- neljäs o kaivant nenää ja pyyhkiny räät kaverin paitaan
- viies on sit pyyhkiny sillä räkäkaveril plaattiaa
- kuues o väittänt et seittemäs lunttaa
- seittemäs väittää toisiapäi
- kaheksas o hiljaa ku ei kestä sit mekkalaa
- yheksäs jäi kotio, ku ei kestä tulla kouluun
- kymmenes huutaa kurkkutorvi suaran et olokee hiljoo!

Ja Eikka seuraa aikansa tilannet. Ottaa pinkiponkiäänet käyttöhön ja vaivuttaa piltit hiljaisuurehen retriittihin, eres hetkeks.

Kaikil ei iha ees pinkiponkiäänet riitä rauhotukseks. Tarvitaan apoteekkarin kemikaaleja lisäavuks.
Yhelkii piltil o iha elämä ja kualema kysymys, et muistaapi popsia pillerinsä.
Vaan ei muista.
Eikka sit hyväsyrämisen ihmisen taval lupas, et hää voipi unohruksen sattues sit antaa sen päivän pelastavan pillerin piltille.
Viikkotolkulla o piltti ku sähköjänes. Hönkii ja pieree ja pyörii ja hyörii.
Eikka sitä ihmettelee valla kauhiast. Iteksee.
Onneks piltin hualtaja soittaapi ja kyselee et kuis mänöö.
No Eikka siihe riplomaattisesti et ei ny ni kauhian rauhallisest.
Huoltajainehmo siihen, et piltti o tuahtunu. Palvelu ei,pelaa.
Eikka ei anna aamuisin päivän pelastavaa pilleriä.
Son Eikan syy et hää riahuu eikä opi.
Dosetti Eikka ei toimi.
Voi yhren kerran ja terse
tee Eikka

Sekunnin seesteinen Eikka

Moroo!

Son Eikka palannu syslomilta sorvin äärehen.
Ja kuulkaas te kansalaiset ja kolleekat: pitkästä aikaa sorvi laulaa.

Eikal oli lomasen aikan pinna harvinaasen kiriällä, se jo miätti et pitäskö lähtiä käymähän työterveyhes.

Sit Eikka miätti, et ei perkales. Kyä nuita märkäkorvia o ennenki nähty ja joku roti ny tähän.
Eikka aatteli ja pohti tovin.

Noh, silleestihän se oli menny, et muutama rakkauren herelmä oli ennen syyslomasta kiristäny Eika hermot iha äärimmillensä. Ja voin kertua, siihen saapi Eikan kohal jo tehä töit.
Siin kohtaa kon kolmattakymmenettä kertaa päivän aikan häiritää opetust, ni alkaa jo ohtasuani pullistua, ja pahemman kerran.
Opeta siin sit tunnetaitoi, kon omatki o lentää akkunast mäjelle.

Siunattu loma oli välis ja sit Eikka laitteli viestilöi vanhemmil:
Jos ny ei ala käytös korjaantua, ni Eikka pisteleepi kaik kiertotähet ympär kouluu.
Istuu luakas vaiks yksinää, jos niiksee tulis.
Ja erityisviästi niil kolmekyent kertaa häirinneille.

Ja taivahan vallat: yks ihana äitee vastas, et hänen rakas pilttinsä teköö kiusaa oikeen urakal kans, ettei joutus poies Eikan helmast.
Luitte aivan oikein.
Erityispetakookikon henki ja miäli oli niin lämmöllä tarttunu pilttiin, et hää pelkäs joutuvansa vallan poies Eika kenkälaatikost, jos liia hyvin käyttäytyy. Ja jos vallan arvosanat nousoo ja tuloo oppimisen ilu.

Voi herran tähre ja varren kans! Tuumas Eikka ja het helpotti.
Hää viestii laitteloo, jot ei vallanskaa mihkää jouvu rakas piltti ja saapi istua Eikan kenkälaatikos pinkiponkirentoutta kuunnellen ihan koko vuaren.

Sitte ko koulu jatkus, ni arvaattekos. Nuariso istu kon kirkos. Sillee nätisti. Ei laiskaa papertolloi viskellen ja huuvellen äänillä.
Tekivätten hommia ja saivatten parasta Eikka-palautetta ikin.
Kyä o joskus erityispetakookikon elämä ihanaa.
Syssyn räntäsateheski
Rakkauvella Eikka

Eikan loma

Eikal o loma.
Syysloma.
Lomanen.

Eikka hyrisöö ja kaivautuu soffan kuappaan. Heijaa ihtiään ja ynisöö.

Eikka o ansainnu piäne henkähdystauo. Eikkaa nii väsyttää.

Voi yhrenkerran sanos Eikka. Tiätteks. Viime viikol oli Kurdistanian opetushallitus kahtomas kouluu.
Eivätten tulleet Eikan kenkälaatikkoon. Eivätten varmaan löytäneet.
Ja oisivatten luulleet siivouskomeroks.
Eikka o laittant rehtorille viästii. Et saisko jottai mukavoo luakkaan.
Vaik sen vläppitaulun. Ja tussiloita.
Ja semmoset tapletit kon ei kokoajan tipu verkost.
Niit ootelles.

Lomal Eikka harjottelloo et ei sanos enää ikin tytöt ja pojat.
Hyvätten henkilöt, ottakees kirjat esiin.
Nuariso, käyttäytykää.
Ottakees oppilaat ihtiänne niskast kii.

Helppuahan tua, ku heinänteko.
Tuumas Eikka ja ryhtys kuntakymppiä täyttää

Termos!

Surumiäline Eikka

Ny o Eikal suru puseros.
Nii mialuusti ku Eikka tykkäilee kaike maailma somettelust ja juutuupeist sun muist aviiseist, ni ny noon kääntynee ihtiään vastaan.
Torjantaikaupoil Eika silmiin osu iltapäiväaviisin huutava lööppi opettajast, joka raivostui luakas.
Et iha simmottiis.
Oli Eikkaki kattonu sitä juutuuppiviteoo ni kaua kon hermo piti.
Sit ei kyenny enää,

Surumieli iski.

Minkä tähren ei oo tyäyhteisö osannu kahtua, ettei tuo ihmisparka jaksa enää tyässään yhtään sekuntiakaan ennää.
Minkä tähren se täti-inehmo ei älynnä poistua kannoiltaan siält luakast ku alko mennä isompiki palkokasvi syvälle hajustinelimeen.
Minkä tähren lähtiä sotisopasille maaliman kavalimman ylleisön kera: hormoonihuurusten teinie, jollei oo enää olt arvostust kysseist henkilöö kohtaan.

Eikka ihte aina vetäsöö kymmene kertaa henkeä, ennesko sannoo yhtäkääs mitään.

Myännettävä on, et ihmine soon Eikkaki. Joskus o hermo ollu kirreemmällä kon vanhanpiian nuttura, mikä se sit lieneekää tai jottai semmotiis.
Yhtenäki vuanna Eikka miätti tykönäns et kui sillai onkii nii haastava kaveri luakas. Alotti aamut aina Eikan härnäyksel.
Myähemmi saipi Eikka kuulla et kaveri oli vallan elämäntehtäväks ottant Eika härnäämise.
Selvittiinhän siittä.

Mut mut...syväl rintaäänel Eikka tahtoopi kolleekoitans muistuttaapi

, et kon ei jaksa ni ei ol pakko.
Ennesko pinna katkee ja raakut harakkana juutuupis ja iltapäiväavviissien lööpeis, ni mäne ja juttele jolleki, soita aika työterveyyen piiriin ja sano et nyei pysty, mennee hermo.
Ei tarvia yrittää olla vilosohvian lisensaattia loppuun asti. eikä ees pinkiponkimaisteri.
Kon ei jaksa, ni pittää pysähtyy ja henkähtää.
Lepoa Tee Eikka

Eika päivä

Ny ku on paljo kirjuuteltu kaike maailmaa yyteeajoist ja opettaja velvollisuuksist ja ilmasest tyäs, ni aatteleepa Eikkaki lyärä kortensa kekohon elis päiväns pulkkahan.

Täsä ois Eikan tavalline päivä kansankynttilän arjes, erityispetakookin viitas. Eikkaha o kansakynttilämaisteri, pinkiponkipätevyyrel. Jumalan armosta, ja vissii jonku yliopistonkii, Eikka o opiskellu erilaisii kasvatukse kiamuroi pauttiarallaa seittemä vuatta, noi niiku oma koulutuksen päälle ja lisäks. Tikiloikast ny puhumattakaa. Mut siint taas toisel kertaa.

Täsä ois tämmöi Eikan päivä:

3.30-5.00 Eikka herää syrämen muljuutuksiin, suunnittelee seuraava viikon, vanhempaitapaamisen sanojen asettelut ja tekee omat ratkaisut maalimanrauhan rakentamiseks.

6.00 Soipi kello. Ei pysty.
6.20 Eikka kusettaapi koiruutta räntäsatteessa. Miettii samal kui opettais Anne- Sirkulle kertotaulut. Ja mil välineil.
6.50. Eikka ryystäpi kahveeta. Ruaka ei maistu ko närästääpi nii pirust. Syrän ottaa viä parit välilyännit. Kyä se tästä.
7.30 Eikka ajeleepi pilkkosen pimiäs töihi ja miättii samal kui sanois Pirjo-Irmeli vanhemmil et tää ei oikee pärjää. Pitääs painoalueet laittaa ja miättii, et minkä arvosanaa sitä tähtäis. Pirjo-Irmeli tahtoopi neurokirunkiks, juu...ei...juu..
8.00-8.30 Eikka ryystääpi toisen kupin kahveeta ja sopii kolleekan kans kevään näytelmäst. Tehrää poikkitaiteelline esitys jos Liisa ihmemaas kohtaa Harry Potterin. Kuurennen luaka tytöt esittää lopuks kolme numeroo liia pienis mikrosortseis Saara Aallon version On tö reidiou.
8.30 Kello soipi. Eikka o vastaanottamas väkiä, ettei ne karjalauman tavoin rynni toisiaan henkiltä.
8.35-9.15 Eikka o erellisen iltan laittant kokonaisen viikon akentan klassruumiin. Siä se hehkuu ja ootteloo oppilait. Nysse käsköö niit avaamaan klassruumin ja kahtomaan, kummottiis siä ois hommii.
Osa eksyy alkumeetreillä pellaamaan pinkiponkipelejä, toisel o salasana mänt vanhaks ja kolmannen kone tippuu verkost. Voe yhrenkerra...
9.15-11.45 pitäs tehrä nitä klassruumin hommia.
Ei oo kirjaa, ei ymmärrä, v***un Eikka h***o, mitä pa****kaa. V****U mä haluun himaa!!!!!
Nii Eikkaki. Kolome tuntia Eikka viikkoa suunnitteli ja täsä tulos. Hiphei aattelee Eikka ja lähtöö valvontaan.
11.45-12,15 Poijjaat pellaa vutista salissa. Pojil o vauhtii. Kohta o Eikka tulilinjal ja Eikal o rillit p***kana. Simmottiis ja OHO!
12.15-14 Eikal o ruattii ja äireenkiält. Painokelvotont o mitä pilttein suust kumpuaa. Kyä ne sit saa pelattuu noppatarinaa ja kirjuutettuu tarinoi.
O L I P A  K E R A N  ÄKSY KARU JOKA MENI AAVIKOLE JA N***I  KAMELIJA. SEN PITUNESE. KNU**A, KNU**A! Eikka kirjuuttaa Wilmaan, et voi ku hianoo, Mika- Anselmi kirjootti ihan oikeen ruattia.

14.-14.30 Eikka kerkiää syyä haaleet jauhelihasoppaa, ko on taas jonoo mikrolla. Sit se käypi miesten- eiku huonees, jossa käyrään yksin. Kon tasa-arvolain mukaan ei oo simmottiis mieste ja naistehuoneit, ei ollenkaan.
14.30-16 Eikal o tiimipalaveri, siä käyrää kaikkee hirmutärkeet asjaa, ku esmes tää tasa-arvolaki, kon ei saa sanua et nyt pojat, tai tytöt. Pittääpi vissiin olla Irma-Veijoo ja Sirpa-Petterii vaa jatkos, ettei Eikka kettään syrji. Vahinkoskaa.
16.15-21 Eikka mänöö kotio. Kusettaa koiruuen. Köllöttää soffalla ja kattoo emmerdeiliä. Sit se soittaa sil Pirjo- Irmei insinööriäipäl ja varovast kyseleepi niist painoalueist. Juuei.
21-3.30 Eikka mänöö nukkumaan ja herääpi taasen niihin muljautuksii.
Simmottiis. Eikka.

Opetuksen ohjenuarii

Son moro ja ihmetys.
Eikka o semmonen kosmopoliitti ja fennomaani et tykkää lukia kaiken sortin aviisei, ympäri Suamen maat. Siinä tarttuupi kaiken sortin sanankäänteet ja miätinnät Eikal päähä. Joku vois silleesti kuhtua Eikkaa oikeeks murrehirmuks. Kon ei lainkaa tiiä et mistäpäi son kotosi. Kyä näi o!

No eikäkön siihe avviisiin. Nii siinoli ohjeistust et mite opettaja tuopi iloa kouluun.
Voi yhren kerran sanos Eikka ku ääneen luki ja meinas kahveet ryystää väärään kurkkuun.

Täsä ois Eikan vastine.

1. Asenne o ilone: 
Juu on, ja joka aamu Eikka lähteepi ilomiellä kyöräytymään koululle päi. Siä sit o aamu-unist Sirkka- Marjattaa ja Pirjo- Annikkia vastas. Ei huvita, en tee ja haista sinä...alkaapi Eikan aamut useimmiten. Koetapa siinä sint olla ystävällinen ja puhua kauniisti. Eikka vääntää kauneimman pepsotenttihymyn päälleensä ja jatkaapi viitoittamallaan tiällä.

2. Etsi hyvää:
Keijo- Valtteri pirtääpi iltapäivän vaeltavana hetkenä valtavaa sukuelintä pulpetin kanteen. Siihen kylkeen sitte raapustaapi et: MAIKA O HONO.
Eikka siin sit rapsuttaa päätä ja miättii kuumeisest et kui täs ny kannustais ja rohkasis ja auttais oppilast uskomaan mahdollisuuksiin.
Pitäskö yhes kattoo taireteokse oikeenkirjotus ja varjostukset kuntoo vai kui? Kotio viästii, et kyl tänäpäi tuli tehtyy hiano taireteos ja oikee luannollise näköne viä. Eristymist biolokiaopinnois tapahtunt valtavast, kui hianoo!

3. Ole kiinnostunut:
Sirpa- Mielikki o syränsurune ja makaa apaattisena pää pulpetissa. Eikka siin koittaa kysel et kui ny simmotois. Sirpa viskaa Eikkaa kirjalla kupoliin ja poistuu paikalt. Pitäs vissii ryhmis pohtii syränsurujen vaikutust maapallo pyärimisen suuntaan ja kui entorfiinit vaikuttaa aivotoimintaa. Eikka hakee myäs kylmäpussin pääkuhmuu ja kertoo kui tärkeet o ensiavun kolmekoota: kylymä, kompressi ja kohotus. Jos ei muu, ni miälen.

4. Lähre pitsalle
Juu-u. Lähre oppilaitte kans pitsaraxiin ja häpiä silimät päästäs. Veikko-Petteri varmuuen vuoks tunkee takin taskut täyteen salamipitsaa, kahtos kotio viätäväks iltapalalle. Ismo- Markku ja Aimo- Antero vievätten syömättä jäänet sipulirenkaat ja kanasiivet takas linjastoon, kon ei saa ruakaa poies heittää. Keijo- Valtteri syä yhren pitsapalasen josson vain juustoo päällä, ku on allerkine kaikelle muulle. Leirikouluus nuariso lähtee yäjuoksulle läheisel rannal ja ehtivätten kaataa soutuveneen ja sytyttää venevajan palamaa. Oli kato kylymä. Poijaat kiipeävätten lähipuuhun ja pissivät siält venevajan päälle. Kato, sammutustöit. Leirikoulun jälkeen Eikka o viikon sairaslomal. Tressi o liikaa.

Et simmottiis tänäpäi t Eikka

Katsos kenkuru...eikänkös rikiloikkaa

Eikka son aivoillans ahkeroinu villisti viime aikoin ja samal siä tiirannu nuit aviisei kon apiturirenttuparat on joutunee rikiloikan kynsiin vallan kauhiast. 
Siit viisastuneena Eikka o käynt vanhan viisun kimppuu ja muokannu siittä uuremman version. 
Täsä ois teitil, olkkaa hyvätten tai älkäätten sitte. Nii.
Rikiloikka son hiano asja, jahkas o systeemit kunnos ja kaikil o vehkeet, mil pelata.

Villit johron jo toivat, koneen työnsivät mun
mulle abitin  soivat äsken suunnitellun.

Kaikki huusivat:
katso abitti loikkaa, YTL on löytänyt sen!
katso abitti loikkaa, opiskelijaa hyppyyttäen,
Puomit tullien teitä estää saattaneet ei,
sillä ilmojen teitä kiitolinjani vei.

Maikka hellä ja sievä ällän antanut ois,
kone hiras ja aikaa vievä ällän kiskaisi pois.

Kone puutattu huutaa, tyhyjä on abinan pää
mutta YTL vaatii, suljettu on alusta tää.

Kanssas matkalle lähren sinne Austraaliaan
koska rikiloikan tähren lakista luopua saan.

Lähren aupairiks vaikka 
kenkurui hoitamaan,
uuristuksien tähren must ei ylioppilast saa.

Katsopas rikiloikkaa, Suomi on löytänyt sen
katsopas rikiloikkaa maikkaa hyppyyttäen.
Vaikkei vehkeitä oiskaan, loikka tehtävä on
Katsopas Markan Eikkaa, tyyppi on onneton.

Kären tarvitsee piltti, joka kannattelee,
siihen ei rikiloikka ilman ihmist ees kykene.

Älä Suomi ny lähre turhaa hölmöilemään
muista et  ihmistä viälki tääl tarvitaan.

Nih, ja simmottiis. t Eikka