Markka Eikka muistelee: Eriyttämisen iloja

Terve taasen ja pitkästä aikaa!

MarkkaEikka on uinaillut talvi- ja kevätunia tovin jos toisenkin, mutta Pirjo Koivula herätti!

Eriyttäminen on ollut MarkkaEikan lempilapsi aivan koko työuran ajan ja lähes sen yli.

Joka jumalan vuosi on Markan Eikka saanut taivuttaa rakkaille kolleekoille, ystäville ja kylänmiähille eriyttämisen julmaa raualankaa, siinä sen suuremmin onnistumatta.

Mutta...nyttemmin on opetusneuvos ja kaikkien markkaeikkojen suuri kuru ja poeetta Pirjo Koivula avannut sanaisen arkkunsa ja siittä Eikka innostuneena esittää jopa lähes julkisesti keväisen kanatanssinsa.

Iliman että arvosana laskee:

-saapi oppilasta ohjata ja ajatusta kuljettaa koetilanteissa
- kirjoittaa ei tarvihe lainkaan, saapi sanallisesti esittää lapsonen asiansa
- aikaa saapi antaa enempi ku on määrätty, ilman, että tulee pahempi mieli
-kaikille ei tarvihe antaa justiin samansorttisii läksylöitä eikä samaa määrää

Lisäksi saapi:
-aikuinen olla lapselle se tukeva ja ystävällinen inehmo
- saapi naurattaa ja lohduttaa ja auttaa ja kannustaa
- pittääpi olla välillä myöskin se seinä, johon törpömpikin teini törmää:
Ken tästä käypi, saapi Markkaeikan kohdata
- ja kun se kohtaus tuloo: pitää olla apuva ja neuvoa ja nenäliina.
Kerta voi tulla itku. Niin teiniltä kun opelta

Kun ihminen on ihmiselle ihminen, sujuupi elämä paljon helpommin, niin teiniltä kuin markan eikalta.
Olkaamme siis ihmisiksi ja huolehtikaamme toisistamme.
Toivottaapi Markan Eikka, kaikkien paras ystävä :D

Juhulaohojeita

Tuotanoinnii...

Se heräs viimein se Eikan sissäine petakokiikon peto, kasvattajakuoma ja sivvellisen ja sivistyneen mualiman  sanansuattaja.

Pakkohan se on kon pakottaa, vaikka kalkkiviivoilla pyöräyttää näjet juhlaohjeet väjelle.
Meinaan vanhemmalle väelle, pilttilöitten ispä-  ja äippänäinehmoille, sekä mummuil, kummeil ja vaariloil.

1. Elä istu juhulassa palttoo piällä eläkä pipo piässä, ompi nolloo.

2. Pijä kännykät kassissa tahi taskus. Ota iänet poies.
Elä hyvä immeinen pelloo pinkiponkia kesen Enkeli taivaan. Onnii tuanoi noloo.

3. Jos o asjaa, juttele siä käytäväl, älä kesken rehtorrouvan joulupuhheen.

4. Elä sie ponkase pystyy kesken juhlan ja lähe rynnimää paniikis ovia kohti, luuloovat viä notta tuli o persiis.

5. Jos o annettu jonnii sortin ohojeita mänöistä ja tuloista, ni olkaatten hyvät ja kuunnelkaatten niittä.
Ei tarvihe ihte keksiä niittä ohjeistuksii.

6. Minkä tähen työ tahotta niittä iltajuhlija kerta ette sitte kummiskaan tule tai mänette mäjellen sen siliän tiän kon oma rakas piltti on siä loikkinu tonttuasusteessaan lavan poikki tai se kiven rooli män jo...

7. Elekee seiskö siinä lavan iessä, kon se oma rakas pikkuinehmo o justtiinssa siä esiintymäs. Eihän ne piänet eppuset minkään näje teijän lävitte.

8. Hymyilläkin suap, ies juhlan kunniaks.

9. Sittennii jos tulloopi se erityispetakookikko ja pinkiponkimaisteri sannoo notta poies ny se kännykkä ja olokee hiljaa, ni voisivatten äippä- ja ispäinehmot ies totella, eikä pyäritellä niitä silimänvalkuaisiaan villisti ympärämpäriinsä kon villi-inehmot.

Että silleesti. Ja joulua.
Tee Eikka

Kun joulu on...

Eikkaa nii väsyttää...

Eikal on olt ehkä elämäns vauhrikkain syssy.
Simmottiis päivää ei oo olt notta jonku syrän ei ois märänny tai pää lähestulkoon halennu.

Syssyn mittaa o mitelty kanast ja perunast, toise tahrottomist liikkeist ja kolmanne ääntelyist.

Saldon on olt muun muas yks aivotärähys, lukemato ja luvaton määrä tappelui ja karkaamisii. Sekä airan yli paenneit oppilait ja yks erikoispetakookikko, joka o pitkää ja hartaan ja kauhiast miettint et onk tää sevväärtti.

Onk sevväärtti, jos istuupi iltakauret wilmas ja puhelimes vanhempai kans, jotka itkeevät suruans pilttilöistänsä. Kon ei mikkää luannistu ja kaik on nii vaikiaa.

Onk sevväärtti kon tekeepi kolomatta lastensuajeluilmootusta samasta karvakorvasta ja syrän märkänöö jo pinkiponkimaisterillaki. Tsotsiaalitantast puhumattakkaa.

Onk sevväärtti, kon vuarattaa painolastiaan neurotsykolookille, varmatte kohta lakkaa vastaamasta kon näkkeepi notta Eikka taas soitteloopi.

Onk sevväärtti, kon teinit huuteloo, notta V****N hono ja silleesti ja nauravatten päälle.

Sitte Eikka istuupi sinne soffan kuappaan ja pohtii erelleen, syvään ja hartaasti.

On se vissii sevväärtti kon se ykski karvakorva ei tu kouluun kon Eikka on sairas. On nii turvaton olo ilma Eikan läsnäoloo.
Tai kon mukulat sanoopi sijaisel et kui sää et osaa sanua notta: H I L J A A  M U N A P Ä Ä T!
Silleesti se Eikka meit hellittelee, sillon katos huumorii.
Tai kon yks entine oppilas sanoopi, notta kiitos Eikka, ei ois tult meikäst meikää ilman Eikkaa.
Tai kon entiset oppilaat kutsuupi häihin ja valmistujaisiin ja muuten vaa kaffelle.
Ovvissiin Eikka jotakii tehny oikein päin ja joskus, silleesti.
Ny Eikka ootteloo kovasti joulurauhaa, soffanpohjaa ja koiraa siihe kainaloo...
Jaksaapi sitte taas tammikuussa uusin voimin lähtiä tyän touhuun...

Ammatinvalintakysymyksii

Son moroo!

Täsä on tullu viime aikoin miätittyy oikiast josko lähtis vaik muihi hommii.
Sitä tuppaapi tulemaan reippammallekkii pinkiponkirentoukshenkilölle hiki piähän täs vuoren lopul.
Tuntuupi jottei pilttilöil oo minkää verra järkiä päässä kuta lähemmäs joulua tullaa...

Eikka onkii miättint erilaisii vaihtoehtoi erikoispetakookikon arvostetul tyälle.

Yks ois tuanoi kansallisarkiston hoitaja. Siä vaa hiihtelis muavitöppösis puuvillahandskat käsis pitki arkistoo ja ehtis immeisil rokumenttei. Juuei sano rokumentti vastaan hakies.
Siä vaa hiljaa hissutellahan ja ollaa akateemisii. Simmottiis hermolepoo ois.

Toine vois olla tua alkkohoolimyymälän hyllyttäjä yävuaros. Ei aasiakaspalveluu, ei tarvihe jutella kellee. Hivelöittee vaa kirkasta klasipintaa ja nosteloo hyllyy viisasten juamaa.
Yäkaupal. Hiljasuuren retriitis. Rypäleen henkien keskel.

Joulupukki ois kans hyvä vaihtoehto. Simmottiis kyä tulis miättineeks et kui ruhkaisaa ois tua joulunaika. Paitti jos ois pukkina vaiks Israelissa tai jossai Tupaissa. Ei ois kiirus.

Sit vois olla myäs jäänsärkijäl töis, mut vaa Kolf- virran kupeessa tai tua Saimaal, nii kesäaikaa.

Kolffikentäl vois myäs olla nurmikonilmastajana. Simmottiil reikäkenkil vaa paarustais pitki kenttää ja tekis reikiä siihen nurmikkohon, notta perskules. Ei tarttis tulla kenkään virnuilemahan siittä.
Samal sais nauttii luannonrauhast ja kauniist kesäsest sääst. Miälellään vaiks Austraalias, tammikuus.

Sit o monen mont hommaa, jonnei immeiset tahtoopi mennä ja maksavatten siittä. Kosmetolooki olis yks miälenkiintone ja erilaine tyä. Usiast ovviäl aasiakkaal joku semmoi transsitila päällänsä, ku sin pääsee. Hammaslääkäri o myäs hyvä. Potilas istuupi tualis ja suuvärkki on niin rensseliä täys, ettei aata sano.

Eikka painaapi pään soffatyynyyn ja piän hiki tirisööpi silmästä. Väsyttää.
Tulispa jo joulu. Ja sais yälläki syärä.
Tiatokoneest Eikka vetäsöö piuhan irti, nottei mäne vahinkossakaan vilmaa vilkuamaan.
Kattotaa sit taas tammikuus, jos sit kummiski viä jaksais.
Tee Eikka

Matkailu avartaa

Son moroo!

Eikal on olt sellane viikko, et siin jääpi kyä heikompi jalkoihi.
Kyä Eikka ties, kui monipualine ammatti erikoispetakookikon homma o, mut ei ikin arvant kui paljo kerkee pystyvammase vajaas viikos sattumaan ja tapahtumaan.
Tuntehet jylläävätten lairasta laitaan ja nopia saapi olla, jot kaikkeen kerkiää.

Eikalha sattus se päävamma erellisel viikol, ni ihte on olt pikkasen hittaamman pualeine ja kömpelö koko viikon. Varmuuven vuaks siä valvonnas ni Eikka laittos vanha JOFA-kypärän päähäns.
Olo oli kon Raipe Helmisel, hampaat  pysyivätten sentäs suussa.

Joutusha Eikka kohtaamaan sen pallonpotkaasian myäs, oli se hiljaasta poikaa, kerranki.
Osaavatten karvakorvat myäskin anteheks pyytää, ja Eikka antaa.
Syrän son rakkaalla nulkillaki. Siä syväl jossai. Mut o. Siihe Eikka vissisti tahtoopi uskoa.

Sitte lährettihin retkelle, vallan onnikalla. Männes pit Eika muistuttaa notta jonoos mennähän eikä lähretä loikkimaan ajoteille ja sinne onnipussin alle ennen aikojaan. Voe yhrenkerran ja tähen sentäs!
Silti kerkesivät piltit ottaa varsaloikkaa tullessa ja mennessä, het kon Eikal silmä vältti.
Ykskii meinas käyrä ojas uimas.
Sitkii pit muistuttaa notta kerran kon takamuukses penkille lasket, ni siin pysyypi.
Muuten tulee mulkova silmä!

Retkikohteena ol täl kertaa tyäpaikka. kon yhteiskuntaopis tutustumma ammattiloihin.
Päiväkotihin paineltiin eskarloitten kans pellaamaan ja viihryttämmään niittä.

Siä päiväkoris sit tapahtus se ihme: Herramun isä, ku ol Eikka ylpiä pinkiponkierikoispetakookikko.
Ne riehuvaiset villivarsat asettuivat pellamaan niihen pikkasten kans ja olivatten nii mallikelpoosesti, notta raavaan miähen silmäkulmahan vierähti hiki.

Noh, sit se jännitys purkautu tiätty reisun päällensä: yks ui melkeen ojaas, toinen tyrkki kolmatta ja neljäs herjas viirettä.
Ennnenko ol Eikan päivä päättynt. ol plakkaris kolme jälki-istuntoo ja yks kotiutus.
Kyä retkeily avartaa miält ja maalimaa...
Simmottiis tee Eikka

Työtapaturmia

Eikka o sairaslomal. Ei oo yhtään ilonen siittä. Kon oli pakko jäärä.
Valvonnas sai pallon päähänsä ja mojovan aivotärähyksen.
Ei ois Eikka muuten ees lääkäriin lähtent, mut kon alko kesken tunnin unohrella sanojans, muuten nii sanavalmis ja supliiikki- ihminen, erikoispetakokian aatelia vallan.

Siin pääänsärys levätessään Eikka käi muistelee, jot millasii kaikensortin tapahtumii o tyäurallans joutunukkaa ja onk tullu ennenki tämmösii työtapaturmii.

Pallotapahtumii on olt usiampii aiemminki. Minkäs Eikka päälleen voi, ain tyännettävä sinne tutkimaan ihan ja liianki lähelle.

Pallosaldo o huima: aineskii kymmene täysosumaa ja muutama huti.

Pesäpallo o mojahtanu tuomaroinnis naamahan, siit ei lähteny kon taju hetkeks.
Koripallo o kajahtanu takaraivohon aineski kolmasti.
Lentopallo o läjähtänt ohtaan kahresti.
Potkupallo onny si ohimoon osunu kahresti, viime kerral rikkoutus rillitki. Ny heilahtivatten aivot.
Sählypallost o tullu reisihin ja takamuksiin mahtavat mustelmat kera reikäkuvioitten usiampaa otteeseen.

Sitte o tullu mailasta, millon mistäki aina lajihin liittyen. Onneks pesäpallomailal ei oo uhkailtu tosissaan kertaakaan. Viä.
Kevättä orotelles.

Myäs o saant tuomaroinnin timellykses Eikka osumia, millon nyrkist tai kenkäst. Harvemmin kummiskaa tahallaan.

Usiammat nuorison erustajat ovatten olleet aina vilpittömän pahoillaan tapahtuneista ja pyyrelleet anteeks vahinkua. Hakeneet apua ja taluttaneet osuman saaneen istumaan. Tuaneet kylymäpussia ja vettä.

Sitte onnniitäkkii nuarison erustajii ollunna Eikan työural, jotka o selvästikki nauttineet tilanteest, notta opettajaa sattus. Ovatten ottaneet kintut allehensa ja karanneet paikalta, huuelleet rumasti mennessään sille vahinkosta kärsineelle. Eivätten oo ees anteeks pyytäneet, itehän jäi Eikka etteen.

Että silleesti. Niistä se ompi erikoispetakookikko hualissaan. Niistä empatiaköyhist ja tunnekylmistä nuarist. Mimmossii aikuisii niist mahtaakaa tulla?
Tämmössii sairaslomalt soffanpohjalt. Toiskoha joulupukki kypärän?
Tee Eikka

Kolumpo Eikka

Eikal o riittänt täl viikol sevverta vipinää, et hiki o meinant tulla hipiää usiamma kerra.

Noh.
Ensteks oli tuanoi oppilaihe esittelyhetki siä yyhooärräs, viä Eika eläkepäivän, mut oli mentävä.
No silleesti män helpol, et koko yyhooärrän väki tuntee jo entuuestaan Eikan erikoiset.
Ei minkää yllätys, kon näkyvätten ja kuuluvatten ympär kouluu.
Ja usein.
Hauskint ol se kon Eikka yritti kertua et kon oppilas x sitä ja y tätä, ja se yyhooärrän väki vaa hihittellöö, et juujuu, kyä myö tiietään.
Sitte piti viä piirrellä hualilomakkeesee kaike maaiilman rinkuloi, ei meinant paperi reuna riittää siin hommas...et silleesti...niinko...onneks o kaikil pilteil hommat hoios, ei tarvihe ennä aasta aloitella näihe pilttie kera.

Sit Eikka juttel neurotsykolookin kans tunnivverra. Sai hyvää miält ja palautet. Ei ihteellee, vaa piltil.
Eikkaki välil tuntus tarviittevan sit sykolookii, ihtiäns varte. Silleesti nii.

Sit selviteltihin varkautta. Martti- Einari ja Ville- Veikko olivatten viäneet tyttölöilt purukumiloit ja muistilappusii. Viäneet ne sit kolmannen poijjaan pulpettihin, jotta tämä olis syylline. Silleesti.
Vallan Kolumpoks heittäyty Eikka. Pomppa vaa puuttus. Paska auto ja koira ojjo.
Kolumpo kyä tiäs. Ja Eikka.

Sit oli poikain välil kauhee tappelu. Nii er poikien ko ne rosmot. Kolumpo siihen...eiku Eikka asjaa selvittämmään.
Kuulusteloo kaik ja haastattelloo siin. Muut tiätty ootteloo, kon erikoispetakookist tulkii Kolumpo. Ei etene opetus ei.

No selviski sit notta se mukiloihtija olikii mukiloint väärä kaveri. Pit lyyvä Miika- Petterii, mut olkii lyänt Mika-Perttii. Herra isä ja viis varista päällensä. Ja Kolumpo.
Sit pyysivätten poijjaat anteeks toisiltaa, kerta se toinen mukiloitsi lyyvä täräytti tieteskii takas.
Ei tarvint ko Kolumpon, eiku Eikan siihen selevitysmiäheks.

Sit viä ol huanoo käytöst ja rumasanasuutta. Kolumpo, eiku Eikka siin sit polliisina kertuupi hyvän käytöksehen kukkasja ja kui pittäs olla sillee ihmisittäi toisillee, eikä rumasti räävitellen huuvella pahalla äänellä.

Ny istuupi Kolumpo, eiku Eikka sohval ja pyörittellöö silmiä. Onneks o pystyvammase torjantai
Kyä Kolumpo, eikus Eikka tiätää.