Eikka o viheliäine otus.
Eikka o kiristänt, uhkaillu ja lahjonu. Ja kaikkee yhel kertaa.
Mut Eikal o hyvät tarkotusperät. Eikka tahtoo, et lapsukaiset saapi hyviä tuloksii ja pärjää.
Ja o onnellisii.
Eikka sanos, jot jossei pärjää murtolukukokees, jääpi kesäkouluun.
Eikkaa nii ruttuutti, ko eivät lue. Vaiks antaa minkä reenimonistee ja ohjaa ja neuvoopi ja seisoopi päällään päivän päätteeks.
Ni Eikka oli viheliäine ja pelotteli. Kesäkoululla.
Eihä Eikka itekää sinne taho. Ni siks pelotteli.
Ja arvatkaas mitä.
Yhtää tualia ei tullu.
Ei yhen yhtä nelosta.
Kaiken osasivatten ja ihan ite.
Siinä meni oikeen supistukset ja lavennukset, kertolaskut ja jakolaskut.
Ku Eikka sit palautteli niit kiristyskokeita, ni oisitte nähny. Ne ilmeet.
Olivatten ko Hankon keksit. Tai Naantali aurinko.
Yhtä hymyä. Joka piltti.
Ja Eikkaa salassa melkee itketti.
Korvissa alkoi kaikua ihan hiljaa se opettajien lomalaulu...
Ehkä sittenkin...
Vappuja. Trööt.
Toivoopi Eikka
torstai 28. huhtikuuta 2016
torstai 21. huhtikuuta 2016
Kana ja peruna
Voi hyvänen aika ja sentään!
Mää vaan tuumaan ja pyärittele villisti silmiäni.
Mun pitäs vissii olla tua erkkapäivil, iha nimikkopäivät melkee. Mut en oo. Ei jaksa.
Eilissä päin mää istusi ruakalas valvomas oppilait. Rääpin siin samal omaa haaleet jauhelihakeittoo kitusii kiirees. Kävin lämmittääs henksus. Siä oli jono. Joutusin oottelee.
Sil välin mun kolleeka valvos mun kullannuppui.
Ku mää menin takas sen haaleen sopan kans, ni heti alko semmone raketia, ettei oo toist nähty.
Luokan likat avautus mulle oikee hualel. Mää ku olin lämmittää sitä säälittävää soppaani,ni pojat oli haukkunu.
Toine haukkumasana oli kana ja toine peruna.
Tytöt olivatten tohkeissaan ja nii kiukkusii. Kui ne kehtas.
Sit mää lapposin sitä haaleet soppaa kitusii ja kuunteli samal heiä porua. Ku ne kiusaa. Aina.
Mää kysysi et mitäs te tahtoositte, et mää tekisi? No jos antasit vaiks jälkkää niil karvakorvil, ko nii loukkasivat.
N O H....mää sit jätin se mun kylmenneen sopan siihen ja läksin jututtaa poikia.
Sinä päinä ol ruokana K A N A pullii ja kuoriP E R U N O I.
Yhelt pojalt ol perna puonnu haarukast ja toisel lentänt kanapulla plaattial. Sitä hyö siin sit ihmetteelliit koval äänel ja yrittiit saaha likkoin huamiot ittellens....
Usiampaa kertaa sanottii sanat K A N A ja P E R U N A...ilma mittää suurempaa tarkootust loukata kettää...siin ko pyörivätten pitki plaattiaa nii ilosesti.
Mää sit viä haastatteli eriksee kaik osapualet ja kyseli et kuka mitäkii siin sanosis, ku ne pernat ja pullat pyärivät siä pitkin mäkiä. Hyvä ku e laittant selvityst mukavakouluun...
Juttelin siin sit lopuks likkoin kans ja sanoin et päiväl oli ruakana kanaa ja pottui, et niit sanoi saattoi kuulla siä ruakalas aikas mont kertaa. Et ei ny semmosest voi antaa jälkkää...
Voi yhren kerran ja rapiat päälle t: Eikka
Mää vaan tuumaan ja pyärittele villisti silmiäni.
Mun pitäs vissii olla tua erkkapäivil, iha nimikkopäivät melkee. Mut en oo. Ei jaksa.
Eilissä päin mää istusi ruakalas valvomas oppilait. Rääpin siin samal omaa haaleet jauhelihakeittoo kitusii kiirees. Kävin lämmittääs henksus. Siä oli jono. Joutusin oottelee.
Sil välin mun kolleeka valvos mun kullannuppui.
Ku mää menin takas sen haaleen sopan kans, ni heti alko semmone raketia, ettei oo toist nähty.
Luokan likat avautus mulle oikee hualel. Mää ku olin lämmittää sitä säälittävää soppaani,ni pojat oli haukkunu.
Toine haukkumasana oli kana ja toine peruna.
Tytöt olivatten tohkeissaan ja nii kiukkusii. Kui ne kehtas.
Sit mää lapposin sitä haaleet soppaa kitusii ja kuunteli samal heiä porua. Ku ne kiusaa. Aina.
Mää kysysi et mitäs te tahtoositte, et mää tekisi? No jos antasit vaiks jälkkää niil karvakorvil, ko nii loukkasivat.
N O H....mää sit jätin se mun kylmenneen sopan siihen ja läksin jututtaa poikia.
Sinä päinä ol ruokana K A N A pullii ja kuoriP E R U N O I.
Yhelt pojalt ol perna puonnu haarukast ja toisel lentänt kanapulla plaattial. Sitä hyö siin sit ihmetteelliit koval äänel ja yrittiit saaha likkoin huamiot ittellens....
Usiampaa kertaa sanottii sanat K A N A ja P E R U N A...ilma mittää suurempaa tarkootust loukata kettää...siin ko pyörivätten pitki plaattiaa nii ilosesti.
Mää sit viä haastatteli eriksee kaik osapualet ja kyseli et kuka mitäkii siin sanosis, ku ne pernat ja pullat pyärivät siä pitkin mäkiä. Hyvä ku e laittant selvityst mukavakouluun...
Juttelin siin sit lopuks likkoin kans ja sanoin et päiväl oli ruakana kanaa ja pottui, et niit sanoi saattoi kuulla siä ruakalas aikas mont kertaa. Et ei ny semmosest voi antaa jälkkää...
Voi yhren kerran ja rapiat päälle t: Eikka
perjantai 8. huhtikuuta 2016
Nyhyjää tyhyjästä
Eikka ruopii piätään. Pitkään ja hartaasti.
Pittäs teherä oppikirja- ja tarviketillaus. Rahhoo o justii sevverra ettei koirat kintuille kuseksi.
Kissa jo suattaapi ruikkasta.
Eikka aloittelloo rivakasti ja lyöpi eksellitaulukkoon tavaroo, jotta hihat heiluupi.
Siinon rehvakkasti lyijykynnää, kumiloita ja vihkosia, er sorttii.
Kyniä kulluu ko potaattilastuloi ja kumit rakkaat karvakorvat terapian tarpeessa murustelevat ja viskelevät ympär luokkaa, ku ei oo Eikka kohilla.
Ainii ja sitte ne pirskalee liimapuikot. Niillä liimaillaan tarinat vihkoloihi.
Pit saaha ne himskati kroumpuukit, mut eihä Eikal putjetti riittänt, ois saant koko sakille kolome kroumia eikä mittää muuta...opeta ny siittä....nii...sitte..
Eikka revittellöö ja tillaa kakskytä liimapuikkoo.
Voin kertoo, se oli virhe.
Nyttennii ku on kilipailutettu näitännii tavarantoimittajjii nii voitteko arvuutella, mitä maksaapi yks yhen ainoa liimapuikko ja vielä semmonen piänen sorttinen,
M E L E K E E N VIIS EU R O O!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Pirruuttaan Eikka käypi kuukkeloimas hintoo ja huomoo et voihan jumangeggana, saman pirskatin liimapuikkelon suapi pualeen hintaan jossai muualla. Ei voi Eikka ymmärtää.
Sinne jäip puikkelot ostamati...no eipähän niihin ois ollu ies rahhoo...
Noh, sit Eikka läks tilloomaan oppikirjoi.
Alkuun piäs ja rahat ol loppu jo kiälten kirjojen jäläkeen.
Kyä harmitti.
On se kumma. Opettaa pitäs, ja autella lapsukaisii etiäpäi elämäs.
Eikä ees liimapuikkoloihi riitä rahat.
Onneks o kesälommoo kaheksa viikkoo aekoo.
Laskee päiviä.
Pittäs teherä oppikirja- ja tarviketillaus. Rahhoo o justii sevverra ettei koirat kintuille kuseksi.
Kissa jo suattaapi ruikkasta.
Eikka aloittelloo rivakasti ja lyöpi eksellitaulukkoon tavaroo, jotta hihat heiluupi.
Siinon rehvakkasti lyijykynnää, kumiloita ja vihkosia, er sorttii.
Kyniä kulluu ko potaattilastuloi ja kumit rakkaat karvakorvat terapian tarpeessa murustelevat ja viskelevät ympär luokkaa, ku ei oo Eikka kohilla.
Ainii ja sitte ne pirskalee liimapuikot. Niillä liimaillaan tarinat vihkoloihi.
Pit saaha ne himskati kroumpuukit, mut eihä Eikal putjetti riittänt, ois saant koko sakille kolome kroumia eikä mittää muuta...opeta ny siittä....nii...sitte..
Eikka revittellöö ja tillaa kakskytä liimapuikkoo.
Voin kertoo, se oli virhe.
Nyttennii ku on kilipailutettu näitännii tavarantoimittajjii nii voitteko arvuutella, mitä maksaapi yks yhen ainoa liimapuikko ja vielä semmonen piänen sorttinen,
M E L E K E E N VIIS EU R O O!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Pirruuttaan Eikka käypi kuukkeloimas hintoo ja huomoo et voihan jumangeggana, saman pirskatin liimapuikkelon suapi pualeen hintaan jossai muualla. Ei voi Eikka ymmärtää.
Sinne jäip puikkelot ostamati...no eipähän niihin ois ollu ies rahhoo...
Noh, sit Eikka läks tilloomaan oppikirjoi.
Alkuun piäs ja rahat ol loppu jo kiälten kirjojen jäläkeen.
Kyä harmitti.
On se kumma. Opettaa pitäs, ja autella lapsukaisii etiäpäi elämäs.
Eikä ees liimapuikkoloihi riitä rahat.
Onneks o kesälommoo kaheksa viikkoo aekoo.
Laskee päiviä.
lauantai 2. huhtikuuta 2016
Eikal o unelma
Eikka unelmoi.
No tiätty siit vapust ja helatorstaist ja kesälomast.
Saapi vaa köllötellä aurinkos ku kisumirri ja rillaa ihtiään, ja kyrsää, tiätty.
Eikäkö aikuisten oikeesti Eikal o itea.
Ei soo minkään uus juttu erikoispetakookikon nupis, mut sint o hyvä muistuttaa.
Eikka laittaapi sen kalenteriloihinki vallan.
Joka aamu, ihan koko kevään ja rapiat, aikoo Eikka ottaa oppilaan kerrallaan puhutteluun,
tai no ehkä välkkärillä kuitennii, ettei ala se kolomas maaliman sota iliman mulkovaa silmää siä luokas.
Eikka aikoo istuttaa lapsukaisen vuarollaa viereensä ja
kehua retostella sitä vaikka koko välitunnin.
Juu-u, vaikka jäis Eikka iliman kahveeta. Eikä ehtis vessaan. Ni aikoo.
No sit tulloo Eikalle tenkkapoo.
Mites jos onki semmoi luajan luama, jost ei ihan het keksi, ku kaikki ne konnuveet, jotka son tehny lukuvuuen mittaan.
Ossoo se siin istuessaan kattella kaunihisti silmihin ja kuunnella napottaa, ko Eikka sil juttelee. Heiluttaa kinttujaan ja pyäriä siin tualis niin maan perusteellisesti.
Ossoo se nukkuaki, syvää unta, iha oppitunnilaki.
Kato keskittyy ja on liikunnallinen.
Kyä Eikka keksii.
Sanavalmiski se o ja hyvin muistaapi kaik vääryyet, mitkä o kokenu. Omia tekosiaan ei niinkä pal.
Sanatkaa ei ol ain siält kaunihimmast pääst.
Mut minkäs välii, kuhan puhuu. Paitti ettei aina Eikan päällens.
Semmotiis o Eikka taas pohtinu, ans kattoo kui äijän käy.
PS. ens vuon Eikka laitetaan opettamaan piilotettuu erikoisryhmää. Minkähä se aiotaa piilottaa, koulu pommisuajaa vissii?
Ei täs kummempaa.
Eikka
No tiätty siit vapust ja helatorstaist ja kesälomast.
Saapi vaa köllötellä aurinkos ku kisumirri ja rillaa ihtiään, ja kyrsää, tiätty.
Eikäkö aikuisten oikeesti Eikal o itea.
Ei soo minkään uus juttu erikoispetakookikon nupis, mut sint o hyvä muistuttaa.
Eikka laittaapi sen kalenteriloihinki vallan.
Joka aamu, ihan koko kevään ja rapiat, aikoo Eikka ottaa oppilaan kerrallaan puhutteluun,
tai no ehkä välkkärillä kuitennii, ettei ala se kolomas maaliman sota iliman mulkovaa silmää siä luokas.
Eikka aikoo istuttaa lapsukaisen vuarollaa viereensä ja
kehua retostella sitä vaikka koko välitunnin.
Juu-u, vaikka jäis Eikka iliman kahveeta. Eikä ehtis vessaan. Ni aikoo.
No sit tulloo Eikalle tenkkapoo.
Mites jos onki semmoi luajan luama, jost ei ihan het keksi, ku kaikki ne konnuveet, jotka son tehny lukuvuuen mittaan.
Ossoo se siin istuessaan kattella kaunihisti silmihin ja kuunnella napottaa, ko Eikka sil juttelee. Heiluttaa kinttujaan ja pyäriä siin tualis niin maan perusteellisesti.
Ossoo se nukkuaki, syvää unta, iha oppitunnilaki.
Kato keskittyy ja on liikunnallinen.
Kyä Eikka keksii.
Sanavalmiski se o ja hyvin muistaapi kaik vääryyet, mitkä o kokenu. Omia tekosiaan ei niinkä pal.
Sanatkaa ei ol ain siält kaunihimmast pääst.
Mut minkäs välii, kuhan puhuu. Paitti ettei aina Eikan päällens.
Semmotiis o Eikka taas pohtinu, ans kattoo kui äijän käy.
PS. ens vuon Eikka laitetaan opettamaan piilotettuu erikoisryhmää. Minkähä se aiotaa piilottaa, koulu pommisuajaa vissii?
Ei täs kummempaa.
Eikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)