torstai 21. huhtikuuta 2016

Kana ja peruna

Voi hyvänen aika ja sentään!

Mää vaan tuumaan ja pyärittele villisti silmiäni.

Mun pitäs vissii olla tua erkkapäivil, iha nimikkopäivät melkee. Mut en oo. Ei jaksa.

Eilissä päin mää istusi ruakalas valvomas oppilait. Rääpin siin samal omaa haaleet jauhelihakeittoo kitusii kiirees. Kävin lämmittääs henksus. Siä oli jono. Joutusin oottelee.
Sil välin mun kolleeka valvos mun kullannuppui.

Ku mää menin takas sen haaleen sopan kans, ni heti alko semmone raketia, ettei oo toist nähty.

Luokan likat avautus mulle oikee hualel. Mää ku olin lämmittää sitä säälittävää soppaani,ni pojat oli haukkunu.
Toine haukkumasana oli kana ja toine peruna.
Tytöt olivatten tohkeissaan ja nii kiukkusii. Kui ne kehtas.

Sit mää lapposin sitä haaleet soppaa kitusii ja kuunteli samal heiä porua. Ku ne kiusaa. Aina.

Mää kysysi et mitäs te tahtoositte, et mää tekisi? No jos antasit vaiks jälkkää niil karvakorvil, ko nii loukkasivat.

N O H....mää sit jätin se mun kylmenneen sopan siihen ja läksin jututtaa poikia.
Sinä päinä ol ruokana  K A N A pullii ja kuoriP E R U N O I.

Yhelt pojalt ol perna puonnu haarukast ja toisel lentänt kanapulla plaattial. Sitä hyö siin sit ihmetteelliit koval äänel ja yrittiit saaha likkoin huamiot ittellens....

Usiampaa kertaa sanottii sanat K A N A ja P E R U N A...ilma mittää suurempaa tarkootust loukata kettää...siin ko pyörivätten pitki plaattiaa nii ilosesti.

Mää sit viä haastatteli eriksee kaik osapualet ja kyseli et kuka mitäkii siin sanosis, ku ne pernat ja pullat pyärivät siä pitkin mäkiä. Hyvä ku e laittant selvityst mukavakouluun...

Juttelin siin sit lopuks likkoin kans ja sanoin et päiväl oli ruakana kanaa ja pottui, et niit sanoi saattoi kuulla siä ruakalas aikas mont kertaa. Et ei ny semmosest voi antaa jälkkää...

Voi yhren kerran ja rapiat päälle t: Eikka


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti