Eikka o kiristänt, uhkaillu ja lahjonu. Ja kaikkee yhel kertaa.
Mut Eikal o hyvät tarkotusperät. Eikka tahtoo, et lapsukaiset saapi hyviä tuloksii ja pärjää.
Ja o onnellisii.
Eikka sanos, jot jossei pärjää murtolukukokees, jääpi kesäkouluun.
Eikkaa nii ruttuutti, ko eivät lue. Vaiks antaa minkä reenimonistee ja ohjaa ja neuvoopi ja seisoopi päällään päivän päätteeks.
Ni Eikka oli viheliäine ja pelotteli. Kesäkoululla.
Eihä Eikka itekää sinne taho. Ni siks pelotteli.
Ja arvatkaas mitä.
Yhtää tualia ei tullu.
Ei yhen yhtä nelosta.
Kaiken osasivatten ja ihan ite.
Siinä meni oikeen supistukset ja lavennukset, kertolaskut ja jakolaskut.
Ku Eikka sit palautteli niit kiristyskokeita, ni oisitte nähny. Ne ilmeet.
Olivatten ko Hankon keksit. Tai Naantali aurinko.
Yhtä hymyä. Joka piltti.
Ja Eikkaa salassa melkee itketti.
Korvissa alkoi kaikua ihan hiljaa se opettajien lomalaulu...
Ehkä sittenkin...
Vappuja. Trööt.
Toivoopi Eikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti