Pittäs teherä oppikirja- ja tarviketillaus. Rahhoo o justii sevverra ettei koirat kintuille kuseksi.
Kissa jo suattaapi ruikkasta.
Eikka aloittelloo rivakasti ja lyöpi eksellitaulukkoon tavaroo, jotta hihat heiluupi.
Siinon rehvakkasti lyijykynnää, kumiloita ja vihkosia, er sorttii.
Kyniä kulluu ko potaattilastuloi ja kumit rakkaat karvakorvat terapian tarpeessa murustelevat ja viskelevät ympär luokkaa, ku ei oo Eikka kohilla.
Ainii ja sitte ne pirskalee liimapuikot. Niillä liimaillaan tarinat vihkoloihi.
Pit saaha ne himskati kroumpuukit, mut eihä Eikal putjetti riittänt, ois saant koko sakille kolome kroumia eikä mittää muuta...opeta ny siittä....nii...sitte..
Eikka revittellöö ja tillaa kakskytä liimapuikkoo.
Voin kertoo, se oli virhe.
Nyttennii ku on kilipailutettu näitännii tavarantoimittajjii nii voitteko arvuutella, mitä maksaapi yks yhen ainoa liimapuikko ja vielä semmonen piänen sorttinen,
M E L E K E E N VIIS EU R O O!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Pirruuttaan Eikka käypi kuukkeloimas hintoo ja huomoo et voihan jumangeggana, saman pirskatin liimapuikkelon suapi pualeen hintaan jossai muualla. Ei voi Eikka ymmärtää.
Sinne jäip puikkelot ostamati...no eipähän niihin ois ollu ies rahhoo...
Noh, sit Eikka läks tilloomaan oppikirjoi.
Alkuun piäs ja rahat ol loppu jo kiälten kirjojen jäläkeen.
Kyä harmitti.
On se kumma. Opettaa pitäs, ja autella lapsukaisii etiäpäi elämäs.
Eikä ees liimapuikkoloihi riitä rahat.
Onneks o kesälommoo kaheksa viikkoo aekoo.
Laskee päiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti