No tiätty siit vapust ja helatorstaist ja kesälomast.
Saapi vaa köllötellä aurinkos ku kisumirri ja rillaa ihtiään, ja kyrsää, tiätty.
Eikäkö aikuisten oikeesti Eikal o itea.
Ei soo minkään uus juttu erikoispetakookikon nupis, mut sint o hyvä muistuttaa.
Eikka laittaapi sen kalenteriloihinki vallan.
Joka aamu, ihan koko kevään ja rapiat, aikoo Eikka ottaa oppilaan kerrallaan puhutteluun,
tai no ehkä välkkärillä kuitennii, ettei ala se kolomas maaliman sota iliman mulkovaa silmää siä luokas.
Eikka aikoo istuttaa lapsukaisen vuarollaa viereensä ja
kehua retostella sitä vaikka koko välitunnin.
Juu-u, vaikka jäis Eikka iliman kahveeta. Eikä ehtis vessaan. Ni aikoo.
No sit tulloo Eikalle tenkkapoo.
Mites jos onki semmoi luajan luama, jost ei ihan het keksi, ku kaikki ne konnuveet, jotka son tehny lukuvuuen mittaan.
Ossoo se siin istuessaan kattella kaunihisti silmihin ja kuunnella napottaa, ko Eikka sil juttelee. Heiluttaa kinttujaan ja pyäriä siin tualis niin maan perusteellisesti.
Ossoo se nukkuaki, syvää unta, iha oppitunnilaki.
Kato keskittyy ja on liikunnallinen.
Kyä Eikka keksii.
Sanavalmiski se o ja hyvin muistaapi kaik vääryyet, mitkä o kokenu. Omia tekosiaan ei niinkä pal.
Sanatkaa ei ol ain siält kaunihimmast pääst.
Mut minkäs välii, kuhan puhuu. Paitti ettei aina Eikan päällens.
Semmotiis o Eikka taas pohtinu, ans kattoo kui äijän käy.
PS. ens vuon Eikka laitetaan opettamaan piilotettuu erikoisryhmää. Minkähä se aiotaa piilottaa, koulu pommisuajaa vissii?
Ei täs kummempaa.
Eikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti