Juhulaohojeita

Tuotanoinnii...

Se heräs viimein se Eikan sissäine petakokiikon peto, kasvattajakuoma ja sivvellisen ja sivistyneen mualiman  sanansuattaja.

Pakkohan se on kon pakottaa, vaikka kalkkiviivoilla pyöräyttää näjet juhlaohjeet väjelle.
Meinaan vanhemmalle väelle, pilttilöitten ispä-  ja äippänäinehmoille, sekä mummuil, kummeil ja vaariloil.

1. Elä istu juhulassa palttoo piällä eläkä pipo piässä, ompi nolloo.

2. Pijä kännykät kassissa tahi taskus. Ota iänet poies.
Elä hyvä immeinen pelloo pinkiponkia kesen Enkeli taivaan. Onnii tuanoi noloo.

3. Jos o asjaa, juttele siä käytäväl, älä kesken rehtorrouvan joulupuhheen.

4. Elä sie ponkase pystyy kesken juhlan ja lähe rynnimää paniikis ovia kohti, luuloovat viä notta tuli o persiis.

5. Jos o annettu jonnii sortin ohojeita mänöistä ja tuloista, ni olkaatten hyvät ja kuunnelkaatten niittä.
Ei tarvihe ihte keksiä niittä ohjeistuksii.

6. Minkä tähen työ tahotta niittä iltajuhlija kerta ette sitte kummiskaan tule tai mänette mäjellen sen siliän tiän kon oma rakas piltti on siä loikkinu tonttuasusteessaan lavan poikki tai se kiven rooli män jo...

7. Elekee seiskö siinä lavan iessä, kon se oma rakas pikkuinehmo o justtiinssa siä esiintymäs. Eihän ne piänet eppuset minkään näje teijän lävitte.

8. Hymyilläkin suap, ies juhlan kunniaks.

9. Sittennii jos tulloopi se erityispetakookikko ja pinkiponkimaisteri sannoo notta poies ny se kännykkä ja olokee hiljaa, ni voisivatten äippä- ja ispäinehmot ies totella, eikä pyäritellä niitä silimänvalkuaisiaan villisti ympärämpäriinsä kon villi-inehmot.

Että silleesti. Ja joulua.
Tee Eikka

Kun joulu on...

Eikkaa nii väsyttää...

Eikal on olt ehkä elämäns vauhrikkain syssy.
Simmottiis päivää ei oo olt notta jonku syrän ei ois märänny tai pää lähestulkoon halennu.

Syssyn mittaa o mitelty kanast ja perunast, toise tahrottomist liikkeist ja kolmanne ääntelyist.

Saldon on olt muun muas yks aivotärähys, lukemato ja luvaton määrä tappelui ja karkaamisii. Sekä airan yli paenneit oppilait ja yks erikoispetakookikko, joka o pitkää ja hartaan ja kauhiast miettint et onk tää sevväärtti.

Onk sevväärtti, jos istuupi iltakauret wilmas ja puhelimes vanhempai kans, jotka itkeevät suruans pilttilöistänsä. Kon ei mikkää luannistu ja kaik on nii vaikiaa.

Onk sevväärtti kon tekeepi kolomatta lastensuajeluilmootusta samasta karvakorvasta ja syrän märkänöö jo pinkiponkimaisterillaki. Tsotsiaalitantast puhumattakkaa.

Onk sevväärtti, kon vuarattaa painolastiaan neurotsykolookille, varmatte kohta lakkaa vastaamasta kon näkkeepi notta Eikka taas soitteloopi.

Onk sevväärtti, kon teinit huuteloo, notta V****N hono ja silleesti ja nauravatten päälle.

Sitte Eikka istuupi sinne soffan kuappaan ja pohtii erelleen, syvään ja hartaasti.

On se vissii sevväärtti kon se ykski karvakorva ei tu kouluun kon Eikka on sairas. On nii turvaton olo ilma Eikan läsnäoloo.
Tai kon mukulat sanoopi sijaisel et kui sää et osaa sanua notta: H I L J A A  M U N A P Ä Ä T!
Silleesti se Eikka meit hellittelee, sillon katos huumorii.
Tai kon yks entine oppilas sanoopi, notta kiitos Eikka, ei ois tult meikäst meikää ilman Eikkaa.
Tai kon entiset oppilaat kutsuupi häihin ja valmistujaisiin ja muuten vaa kaffelle.
Ovvissiin Eikka jotakii tehny oikein päin ja joskus, silleesti.
Ny Eikka ootteloo kovasti joulurauhaa, soffanpohjaa ja koiraa siihe kainaloo...
Jaksaapi sitte taas tammikuussa uusin voimin lähtiä tyän touhuun...

Ammatinvalintakysymyksii

Son moroo!

Täsä on tullu viime aikoin miätittyy oikiast josko lähtis vaik muihi hommii.
Sitä tuppaapi tulemaan reippammallekkii pinkiponkirentoukshenkilölle hiki piähän täs vuoren lopul.
Tuntuupi jottei pilttilöil oo minkää verra järkiä päässä kuta lähemmäs joulua tullaa...

Eikka onkii miättint erilaisii vaihtoehtoi erikoispetakookikon arvostetul tyälle.

Yks ois tuanoi kansallisarkiston hoitaja. Siä vaa hiihtelis muavitöppösis puuvillahandskat käsis pitki arkistoo ja ehtis immeisil rokumenttei. Juuei sano rokumentti vastaan hakies.
Siä vaa hiljaa hissutellahan ja ollaa akateemisii. Simmottiis hermolepoo ois.

Toine vois olla tua alkkohoolimyymälän hyllyttäjä yävuaros. Ei aasiakaspalveluu, ei tarvihe jutella kellee. Hivelöittee vaa kirkasta klasipintaa ja nosteloo hyllyy viisasten juamaa.
Yäkaupal. Hiljasuuren retriitis. Rypäleen henkien keskel.

Joulupukki ois kans hyvä vaihtoehto. Simmottiis kyä tulis miättineeks et kui ruhkaisaa ois tua joulunaika. Paitti jos ois pukkina vaiks Israelissa tai jossai Tupaissa. Ei ois kiirus.

Sit vois olla myäs jäänsärkijäl töis, mut vaa Kolf- virran kupeessa tai tua Saimaal, nii kesäaikaa.

Kolffikentäl vois myäs olla nurmikonilmastajana. Simmottiil reikäkenkil vaa paarustais pitki kenttää ja tekis reikiä siihen nurmikkohon, notta perskules. Ei tarttis tulla kenkään virnuilemahan siittä.
Samal sais nauttii luannonrauhast ja kauniist kesäsest sääst. Miälellään vaiks Austraalias, tammikuus.

Sit o monen mont hommaa, jonnei immeiset tahtoopi mennä ja maksavatten siittä. Kosmetolooki olis yks miälenkiintone ja erilaine tyä. Usiast ovviäl aasiakkaal joku semmoi transsitila päällänsä, ku sin pääsee. Hammaslääkäri o myäs hyvä. Potilas istuupi tualis ja suuvärkki on niin rensseliä täys, ettei aata sano.

Eikka painaapi pään soffatyynyyn ja piän hiki tirisööpi silmästä. Väsyttää.
Tulispa jo joulu. Ja sais yälläki syärä.
Tiatokoneest Eikka vetäsöö piuhan irti, nottei mäne vahinkossakaan vilmaa vilkuamaan.
Kattotaa sit taas tammikuus, jos sit kummiski viä jaksais.
Tee Eikka

Matkailu avartaa

Son moroo!

Eikal on olt sellane viikko, et siin jääpi kyä heikompi jalkoihi.
Kyä Eikka ties, kui monipualine ammatti erikoispetakookikon homma o, mut ei ikin arvant kui paljo kerkee pystyvammase vajaas viikos sattumaan ja tapahtumaan.
Tuntehet jylläävätten lairasta laitaan ja nopia saapi olla, jot kaikkeen kerkiää.

Eikalha sattus se päävamma erellisel viikol, ni ihte on olt pikkasen hittaamman pualeine ja kömpelö koko viikon. Varmuuven vuaks siä valvonnas ni Eikka laittos vanha JOFA-kypärän päähäns.
Olo oli kon Raipe Helmisel, hampaat  pysyivätten sentäs suussa.

Joutusha Eikka kohtaamaan sen pallonpotkaasian myäs, oli se hiljaasta poikaa, kerranki.
Osaavatten karvakorvat myäskin anteheks pyytää, ja Eikka antaa.
Syrän son rakkaalla nulkillaki. Siä syväl jossai. Mut o. Siihe Eikka vissisti tahtoopi uskoa.

Sitte lährettihin retkelle, vallan onnikalla. Männes pit Eika muistuttaa notta jonoos mennähän eikä lähretä loikkimaan ajoteille ja sinne onnipussin alle ennen aikojaan. Voe yhrenkerran ja tähen sentäs!
Silti kerkesivät piltit ottaa varsaloikkaa tullessa ja mennessä, het kon Eikal silmä vältti.
Ykskii meinas käyrä ojas uimas.
Sitkii pit muistuttaa notta kerran kon takamuukses penkille lasket, ni siin pysyypi.
Muuten tulee mulkova silmä!

Retkikohteena ol täl kertaa tyäpaikka. kon yhteiskuntaopis tutustumma ammattiloihin.
Päiväkotihin paineltiin eskarloitten kans pellaamaan ja viihryttämmään niittä.

Siä päiväkoris sit tapahtus se ihme: Herramun isä, ku ol Eikka ylpiä pinkiponkierikoispetakookikko.
Ne riehuvaiset villivarsat asettuivat pellamaan niihen pikkasten kans ja olivatten nii mallikelpoosesti, notta raavaan miähen silmäkulmahan vierähti hiki.

Noh, sit se jännitys purkautu tiätty reisun päällensä: yks ui melkeen ojaas, toinen tyrkki kolmatta ja neljäs herjas viirettä.
Ennnenko ol Eikan päivä päättynt. ol plakkaris kolme jälki-istuntoo ja yks kotiutus.
Kyä retkeily avartaa miält ja maalimaa...
Simmottiis tee Eikka

Työtapaturmia

Eikka o sairaslomal. Ei oo yhtään ilonen siittä. Kon oli pakko jäärä.
Valvonnas sai pallon päähänsä ja mojovan aivotärähyksen.
Ei ois Eikka muuten ees lääkäriin lähtent, mut kon alko kesken tunnin unohrella sanojans, muuten nii sanavalmis ja supliiikki- ihminen, erikoispetakokian aatelia vallan.

Siin pääänsärys levätessään Eikka käi muistelee, jot millasii kaikensortin tapahtumii o tyäurallans joutunukkaa ja onk tullu ennenki tämmösii työtapaturmii.

Pallotapahtumii on olt usiampii aiemminki. Minkäs Eikka päälleen voi, ain tyännettävä sinne tutkimaan ihan ja liianki lähelle.

Pallosaldo o huima: aineskii kymmene täysosumaa ja muutama huti.

Pesäpallo o mojahtanu tuomaroinnis naamahan, siit ei lähteny kon taju hetkeks.
Koripallo o kajahtanu takaraivohon aineski kolmasti.
Lentopallo o läjähtänt ohtaan kahresti.
Potkupallo onny si ohimoon osunu kahresti, viime kerral rikkoutus rillitki. Ny heilahtivatten aivot.
Sählypallost o tullu reisihin ja takamuksiin mahtavat mustelmat kera reikäkuvioitten usiampaa otteeseen.

Sitte o tullu mailasta, millon mistäki aina lajihin liittyen. Onneks pesäpallomailal ei oo uhkailtu tosissaan kertaakaan. Viä.
Kevättä orotelles.

Myäs o saant tuomaroinnin timellykses Eikka osumia, millon nyrkist tai kenkäst. Harvemmin kummiskaa tahallaan.

Usiammat nuorison erustajat ovatten olleet aina vilpittömän pahoillaan tapahtuneista ja pyyrelleet anteeks vahinkua. Hakeneet apua ja taluttaneet osuman saaneen istumaan. Tuaneet kylymäpussia ja vettä.

Sitte onnniitäkkii nuarison erustajii ollunna Eikan työural, jotka o selvästikki nauttineet tilanteest, notta opettajaa sattus. Ovatten ottaneet kintut allehensa ja karanneet paikalta, huuelleet rumasti mennessään sille vahinkosta kärsineelle. Eivätten oo ees anteeks pyytäneet, itehän jäi Eikka etteen.

Että silleesti. Niistä se ompi erikoispetakookikko hualissaan. Niistä empatiaköyhist ja tunnekylmistä nuarist. Mimmossii aikuisii niist mahtaakaa tulla?
Tämmössii sairaslomalt soffanpohjalt. Toiskoha joulupukki kypärän?
Tee Eikka

Kolumpo Eikka

Eikal o riittänt täl viikol sevverta vipinää, et hiki o meinant tulla hipiää usiamma kerra.

Noh.
Ensteks oli tuanoi oppilaihe esittelyhetki siä yyhooärräs, viä Eika eläkepäivän, mut oli mentävä.
No silleesti män helpol, et koko yyhooärrän väki tuntee jo entuuestaan Eikan erikoiset.
Ei minkää yllätys, kon näkyvätten ja kuuluvatten ympär kouluu.
Ja usein.
Hauskint ol se kon Eikka yritti kertua et kon oppilas x sitä ja y tätä, ja se yyhooärrän väki vaa hihittellöö, et juujuu, kyä myö tiietään.
Sitte piti viä piirrellä hualilomakkeesee kaike maaiilman rinkuloi, ei meinant paperi reuna riittää siin hommas...et silleesti...niinko...onneks o kaikil pilteil hommat hoios, ei tarvihe ennä aasta aloitella näihe pilttie kera.

Sit Eikka juttel neurotsykolookin kans tunnivverra. Sai hyvää miält ja palautet. Ei ihteellee, vaa piltil.
Eikkaki välil tuntus tarviittevan sit sykolookii, ihtiäns varte. Silleesti nii.

Sit selviteltihin varkautta. Martti- Einari ja Ville- Veikko olivatten viäneet tyttölöilt purukumiloit ja muistilappusii. Viäneet ne sit kolmannen poijjaan pulpettihin, jotta tämä olis syylline. Silleesti.
Vallan Kolumpoks heittäyty Eikka. Pomppa vaa puuttus. Paska auto ja koira ojjo.
Kolumpo kyä tiäs. Ja Eikka.

Sit oli poikain välil kauhee tappelu. Nii er poikien ko ne rosmot. Kolumpo siihen...eiku Eikka asjaa selvittämmään.
Kuulusteloo kaik ja haastattelloo siin. Muut tiätty ootteloo, kon erikoispetakookist tulkii Kolumpo. Ei etene opetus ei.

No selviski sit notta se mukiloihtija olikii mukiloint väärä kaveri. Pit lyyvä Miika- Petterii, mut olkii lyänt Mika-Perttii. Herra isä ja viis varista päällensä. Ja Kolumpo.
Sit pyysivätten poijjaat anteeks toisiltaa, kerta se toinen mukiloitsi lyyvä täräytti tieteskii takas.
Ei tarvint ko Kolumpon, eiku Eikan siihen selevitysmiäheks.

Sit viä ol huanoo käytöst ja rumasanasuutta. Kolumpo, eiku Eikka siin sit polliisina kertuupi hyvän käytöksehen kukkasja ja kui pittäs olla sillee ihmisittäi toisillee, eikä rumasti räävitellen huuvella pahalla äänellä.

Ny istuupi Kolumpo, eiku Eikka sohval ja pyörittellöö silmiä. Onneks o pystyvammase torjantai
Kyä Kolumpo, eikus Eikka tiätää.

Dosetti Eikka

Molskis ja loiskis toverit ja koolleekat!

Ny on ollunna suhteellisen rauhallista oppilasrintamal. Eikka o kerent observoia ahkerast ryhmärämäänsä ja ihmetellä silmät villisti päässä pyärien heiä loputont virtaa ja elämänjanoo.

Ja kykyy ärsyytellä toisiaan.

Minkä ehtii silmät luada, ennesku:
 - yks o kiskonu tukkaa päästään ja heitelly karvat kaverin pulpetille
- toine o röyhtien hönkiny toisen päälle löyhkäävii suupiarui
- kolmas o sit pierrä rujauttanna iha oikeesti
- neljäs o kaivant nenää ja pyyhkiny räät kaverin paitaan
- viies on sit pyyhkiny sillä räkäkaveril plaattiaa
- kuues o väittänt et seittemäs lunttaa
- seittemäs väittää toisiapäi
- kaheksas o hiljaa ku ei kestä sit mekkalaa
- yheksäs jäi kotio, ku ei kestä tulla kouluun
- kymmenes huutaa kurkkutorvi suaran et olokee hiljoo!

Ja Eikka seuraa aikansa tilannet. Ottaa pinkiponkiäänet käyttöhön ja vaivuttaa piltit hiljaisuurehen retriittihin, eres hetkeks.

Kaikil ei iha ees pinkiponkiäänet riitä rauhotukseks. Tarvitaan apoteekkarin kemikaaleja lisäavuks.
Yhelkii piltil o iha elämä ja kualema kysymys, et muistaapi popsia pillerinsä.
Vaan ei muista.
Eikka sit hyväsyrämisen ihmisen taval lupas, et hää voipi unohruksen sattues sit antaa sen päivän pelastavan pillerin piltille.
Viikkotolkulla o piltti ku sähköjänes. Hönkii ja pieree ja pyörii ja hyörii.
Eikka sitä ihmettelee valla kauhiast. Iteksee.
Onneks piltin hualtaja soittaapi ja kyselee et kuis mänöö.
No Eikka siihe riplomaattisesti et ei ny ni kauhian rauhallisest.
Huoltajainehmo siihen, et piltti o tuahtunu. Palvelu ei,pelaa.
Eikka ei anna aamuisin päivän pelastavaa pilleriä.
Son Eikan syy et hää riahuu eikä opi.
Dosetti Eikka ei toimi.
Voi yhren kerran ja terse
tee Eikka

Sekunnin seesteinen Eikka

Moroo!

Son Eikka palannu syslomilta sorvin äärehen.
Ja kuulkaas te kansalaiset ja kolleekat: pitkästä aikaa sorvi laulaa.

Eikal oli lomasen aikan pinna harvinaasen kiriällä, se jo miätti et pitäskö lähtiä käymähän työterveyhes.

Sit Eikka miätti, et ei perkales. Kyä nuita märkäkorvia o ennenki nähty ja joku roti ny tähän.
Eikka aatteli ja pohti tovin.

Noh, silleestihän se oli menny, et muutama rakkauren herelmä oli ennen syyslomasta kiristäny Eika hermot iha äärimmillensä. Ja voin kertua, siihen saapi Eikan kohal jo tehä töit.
Siin kohtaa kon kolmattakymmenettä kertaa päivän aikan häiritää opetust, ni alkaa jo ohtasuani pullistua, ja pahemman kerran.
Opeta siin sit tunnetaitoi, kon omatki o lentää akkunast mäjelle.

Siunattu loma oli välis ja sit Eikka laitteli viestilöi vanhemmil:
Jos ny ei ala käytös korjaantua, ni Eikka pisteleepi kaik kiertotähet ympär kouluu.
Istuu luakas vaiks yksinää, jos niiksee tulis.
Ja erityisviästi niil kolmekyent kertaa häirinneille.

Ja taivahan vallat: yks ihana äitee vastas, et hänen rakas pilttinsä teköö kiusaa oikeen urakal kans, ettei joutus poies Eikan helmast.
Luitte aivan oikein.
Erityispetakookikon henki ja miäli oli niin lämmöllä tarttunu pilttiin, et hää pelkäs joutuvansa vallan poies Eika kenkälaatikost, jos liia hyvin käyttäytyy. Ja jos vallan arvosanat nousoo ja tuloo oppimisen ilu.

Voi herran tähre ja varren kans! Tuumas Eikka ja het helpotti.
Hää viestii laitteloo, jot ei vallanskaa mihkää jouvu rakas piltti ja saapi istua Eikan kenkälaatikos pinkiponkirentoutta kuunnellen ihan koko vuaren.

Sitte ko koulu jatkus, ni arvaattekos. Nuariso istu kon kirkos. Sillee nätisti. Ei laiskaa papertolloi viskellen ja huuvellen äänillä.
Tekivätten hommia ja saivatten parasta Eikka-palautetta ikin.
Kyä o joskus erityispetakookikon elämä ihanaa.
Syssyn räntäsateheski
Rakkauvella Eikka

Eikan loma

Eikal o loma.
Syysloma.
Lomanen.

Eikka hyrisöö ja kaivautuu soffan kuappaan. Heijaa ihtiään ja ynisöö.

Eikka o ansainnu piäne henkähdystauo. Eikkaa nii väsyttää.

Voi yhrenkerran sanos Eikka. Tiätteks. Viime viikol oli Kurdistanian opetushallitus kahtomas kouluu.
Eivätten tulleet Eikan kenkälaatikkoon. Eivätten varmaan löytäneet.
Ja oisivatten luulleet siivouskomeroks.
Eikka o laittant rehtorille viästii. Et saisko jottai mukavoo luakkaan.
Vaik sen vläppitaulun. Ja tussiloita.
Ja semmoset tapletit kon ei kokoajan tipu verkost.
Niit ootelles.

Lomal Eikka harjottelloo et ei sanos enää ikin tytöt ja pojat.
Hyvätten henkilöt, ottakees kirjat esiin.
Nuariso, käyttäytykää.
Ottakees oppilaat ihtiänne niskast kii.

Helppuahan tua, ku heinänteko.
Tuumas Eikka ja ryhtys kuntakymppiä täyttää

Termos!

Surumiäline Eikka

Ny o Eikal suru puseros.
Nii mialuusti ku Eikka tykkäilee kaike maailma somettelust ja juutuupeist sun muist aviiseist, ni ny noon kääntynee ihtiään vastaan.
Torjantaikaupoil Eika silmiin osu iltapäiväaviisin huutava lööppi opettajast, joka raivostui luakas.
Et iha simmottiis.
Oli Eikkaki kattonu sitä juutuuppiviteoo ni kaua kon hermo piti.
Sit ei kyenny enää,

Surumieli iski.

Minkä tähren ei oo tyäyhteisö osannu kahtua, ettei tuo ihmisparka jaksa enää tyässään yhtään sekuntiakaan ennää.
Minkä tähren se täti-inehmo ei älynnä poistua kannoiltaan siält luakast ku alko mennä isompiki palkokasvi syvälle hajustinelimeen.
Minkä tähren lähtiä sotisopasille maaliman kavalimman ylleisön kera: hormoonihuurusten teinie, jollei oo enää olt arvostust kysseist henkilöö kohtaan.

Eikka ihte aina vetäsöö kymmene kertaa henkeä, ennesko sannoo yhtäkääs mitään.

Myännettävä on, et ihmine soon Eikkaki. Joskus o hermo ollu kirreemmällä kon vanhanpiian nuttura, mikä se sit lieneekää tai jottai semmotiis.
Yhtenäki vuanna Eikka miätti tykönäns et kui sillai onkii nii haastava kaveri luakas. Alotti aamut aina Eikan härnäyksel.
Myähemmi saipi Eikka kuulla et kaveri oli vallan elämäntehtäväks ottant Eika härnäämise.
Selvittiinhän siittä.

Mut mut...syväl rintaäänel Eikka tahtoopi kolleekoitans muistuttaapi

, et kon ei jaksa ni ei ol pakko.
Ennesko pinna katkee ja raakut harakkana juutuupis ja iltapäiväavviissien lööpeis, ni mäne ja juttele jolleki, soita aika työterveyyen piiriin ja sano et nyei pysty, mennee hermo.
Ei tarvia yrittää olla vilosohvian lisensaattia loppuun asti. eikä ees pinkiponkimaisteri.
Kon ei jaksa, ni pittää pysähtyy ja henkähtää.
Lepoa Tee Eikka

Eika päivä

Ny ku on paljo kirjuuteltu kaike maailmaa yyteeajoist ja opettaja velvollisuuksist ja ilmasest tyäs, ni aatteleepa Eikkaki lyärä kortensa kekohon elis päiväns pulkkahan.

Täsä ois Eikan tavalline päivä kansankynttilän arjes, erityispetakookin viitas. Eikkaha o kansakynttilämaisteri, pinkiponkipätevyyrel. Jumalan armosta, ja vissii jonku yliopistonkii, Eikka o opiskellu erilaisii kasvatukse kiamuroi pauttiarallaa seittemä vuatta, noi niiku oma koulutuksen päälle ja lisäks. Tikiloikast ny puhumattakaa. Mut siint taas toisel kertaa.

Täsä ois tämmöi Eikan päivä:

3.30-5.00 Eikka herää syrämen muljuutuksiin, suunnittelee seuraava viikon, vanhempaitapaamisen sanojen asettelut ja tekee omat ratkaisut maalimanrauhan rakentamiseks.

6.00 Soipi kello. Ei pysty.
6.20 Eikka kusettaapi koiruutta räntäsatteessa. Miettii samal kui opettais Anne- Sirkulle kertotaulut. Ja mil välineil.
6.50. Eikka ryystäpi kahveeta. Ruaka ei maistu ko närästääpi nii pirust. Syrän ottaa viä parit välilyännit. Kyä se tästä.
7.30 Eikka ajeleepi pilkkosen pimiäs töihi ja miättii samal kui sanois Pirjo-Irmeli vanhemmil et tää ei oikee pärjää. Pitääs painoalueet laittaa ja miättii, et minkä arvosanaa sitä tähtäis. Pirjo-Irmeli tahtoopi neurokirunkiks, juu...ei...juu..
8.00-8.30 Eikka ryystääpi toisen kupin kahveeta ja sopii kolleekan kans kevään näytelmäst. Tehrää poikkitaiteelline esitys jos Liisa ihmemaas kohtaa Harry Potterin. Kuurennen luaka tytöt esittää lopuks kolme numeroo liia pienis mikrosortseis Saara Aallon version On tö reidiou.
8.30 Kello soipi. Eikka o vastaanottamas väkiä, ettei ne karjalauman tavoin rynni toisiaan henkiltä.
8.35-9.15 Eikka o erellisen iltan laittant kokonaisen viikon akentan klassruumiin. Siä se hehkuu ja ootteloo oppilait. Nysse käsköö niit avaamaan klassruumin ja kahtomaan, kummottiis siä ois hommii.
Osa eksyy alkumeetreillä pellaamaan pinkiponkipelejä, toisel o salasana mänt vanhaks ja kolmannen kone tippuu verkost. Voe yhrenkerra...
9.15-11.45 pitäs tehrä nitä klassruumin hommia.
Ei oo kirjaa, ei ymmärrä, v***un Eikka h***o, mitä pa****kaa. V****U mä haluun himaa!!!!!
Nii Eikkaki. Kolome tuntia Eikka viikkoa suunnitteli ja täsä tulos. Hiphei aattelee Eikka ja lähtöö valvontaan.
11.45-12,15 Poijjaat pellaa vutista salissa. Pojil o vauhtii. Kohta o Eikka tulilinjal ja Eikal o rillit p***kana. Simmottiis ja OHO!
12.15-14 Eikal o ruattii ja äireenkiält. Painokelvotont o mitä pilttein suust kumpuaa. Kyä ne sit saa pelattuu noppatarinaa ja kirjuutettuu tarinoi.
O L I P A  K E R A N  ÄKSY KARU JOKA MENI AAVIKOLE JA N***I  KAMELIJA. SEN PITUNESE. KNU**A, KNU**A! Eikka kirjuuttaa Wilmaan, et voi ku hianoo, Mika- Anselmi kirjootti ihan oikeen ruattia.

14.-14.30 Eikka kerkiää syyä haaleet jauhelihasoppaa, ko on taas jonoo mikrolla. Sit se käypi miesten- eiku huonees, jossa käyrään yksin. Kon tasa-arvolain mukaan ei oo simmottiis mieste ja naistehuoneit, ei ollenkaan.
14.30-16 Eikal o tiimipalaveri, siä käyrää kaikkee hirmutärkeet asjaa, ku esmes tää tasa-arvolaki, kon ei saa sanua et nyt pojat, tai tytöt. Pittääpi vissiin olla Irma-Veijoo ja Sirpa-Petterii vaa jatkos, ettei Eikka kettään syrji. Vahinkoskaa.
16.15-21 Eikka mänöö kotio. Kusettaa koiruuen. Köllöttää soffalla ja kattoo emmerdeiliä. Sit se soittaa sil Pirjo- Irmei insinööriäipäl ja varovast kyseleepi niist painoalueist. Juuei.
21-3.30 Eikka mänöö nukkumaan ja herääpi taasen niihin muljautuksii.
Simmottiis. Eikka.

Opetuksen ohjenuarii

Son moro ja ihmetys.
Eikka o semmonen kosmopoliitti ja fennomaani et tykkää lukia kaiken sortin aviisei, ympäri Suamen maat. Siinä tarttuupi kaiken sortin sanankäänteet ja miätinnät Eikal päähä. Joku vois silleesti kuhtua Eikkaa oikeeks murrehirmuks. Kon ei lainkaa tiiä et mistäpäi son kotosi. Kyä näi o!

No eikäkön siihe avviisiin. Nii siinoli ohjeistust et mite opettaja tuopi iloa kouluun.
Voi yhren kerran sanos Eikka ku ääneen luki ja meinas kahveet ryystää väärään kurkkuun.

Täsä ois Eikan vastine.

1. Asenne o ilone: 
Juu on, ja joka aamu Eikka lähteepi ilomiellä kyöräytymään koululle päi. Siä sit o aamu-unist Sirkka- Marjattaa ja Pirjo- Annikkia vastas. Ei huvita, en tee ja haista sinä...alkaapi Eikan aamut useimmiten. Koetapa siinä sint olla ystävällinen ja puhua kauniisti. Eikka vääntää kauneimman pepsotenttihymyn päälleensä ja jatkaapi viitoittamallaan tiällä.

2. Etsi hyvää:
Keijo- Valtteri pirtääpi iltapäivän vaeltavana hetkenä valtavaa sukuelintä pulpetin kanteen. Siihen kylkeen sitte raapustaapi et: MAIKA O HONO.
Eikka siin sit rapsuttaa päätä ja miättii kuumeisest et kui täs ny kannustais ja rohkasis ja auttais oppilast uskomaan mahdollisuuksiin.
Pitäskö yhes kattoo taireteokse oikeenkirjotus ja varjostukset kuntoo vai kui? Kotio viästii, et kyl tänäpäi tuli tehtyy hiano taireteos ja oikee luannollise näköne viä. Eristymist biolokiaopinnois tapahtunt valtavast, kui hianoo!

3. Ole kiinnostunut:
Sirpa- Mielikki o syränsurune ja makaa apaattisena pää pulpetissa. Eikka siin koittaa kysel et kui ny simmotois. Sirpa viskaa Eikkaa kirjalla kupoliin ja poistuu paikalt. Pitäs vissii ryhmis pohtii syränsurujen vaikutust maapallo pyärimisen suuntaan ja kui entorfiinit vaikuttaa aivotoimintaa. Eikka hakee myäs kylmäpussin pääkuhmuu ja kertoo kui tärkeet o ensiavun kolmekoota: kylymä, kompressi ja kohotus. Jos ei muu, ni miälen.

4. Lähre pitsalle
Juu-u. Lähre oppilaitte kans pitsaraxiin ja häpiä silimät päästäs. Veikko-Petteri varmuuen vuoks tunkee takin taskut täyteen salamipitsaa, kahtos kotio viätäväks iltapalalle. Ismo- Markku ja Aimo- Antero vievätten syömättä jäänet sipulirenkaat ja kanasiivet takas linjastoon, kon ei saa ruakaa poies heittää. Keijo- Valtteri syä yhren pitsapalasen josson vain juustoo päällä, ku on allerkine kaikelle muulle. Leirikouluus nuariso lähtee yäjuoksulle läheisel rannal ja ehtivätten kaataa soutuveneen ja sytyttää venevajan palamaa. Oli kato kylymä. Poijaat kiipeävätten lähipuuhun ja pissivät siält venevajan päälle. Kato, sammutustöit. Leirikoulun jälkeen Eikka o viikon sairaslomal. Tressi o liikaa.

Et simmottiis tänäpäi t Eikka

Katsos kenkuru...eikänkös rikiloikkaa

Eikka son aivoillans ahkeroinu villisti viime aikoin ja samal siä tiirannu nuit aviisei kon apiturirenttuparat on joutunee rikiloikan kynsiin vallan kauhiast. 
Siit viisastuneena Eikka o käynt vanhan viisun kimppuu ja muokannu siittä uuremman version. 
Täsä ois teitil, olkkaa hyvätten tai älkäätten sitte. Nii.
Rikiloikka son hiano asja, jahkas o systeemit kunnos ja kaikil o vehkeet, mil pelata.

Villit johron jo toivat, koneen työnsivät mun
mulle abitin  soivat äsken suunnitellun.

Kaikki huusivat:
katso abitti loikkaa, YTL on löytänyt sen!
katso abitti loikkaa, opiskelijaa hyppyyttäen,
Puomit tullien teitä estää saattaneet ei,
sillä ilmojen teitä kiitolinjani vei.

Maikka hellä ja sievä ällän antanut ois,
kone hiras ja aikaa vievä ällän kiskaisi pois.

Kone puutattu huutaa, tyhyjä on abinan pää
mutta YTL vaatii, suljettu on alusta tää.

Kanssas matkalle lähren sinne Austraaliaan
koska rikiloikan tähren lakista luopua saan.

Lähren aupairiks vaikka 
kenkurui hoitamaan,
uuristuksien tähren must ei ylioppilast saa.

Katsopas rikiloikkaa, Suomi on löytänyt sen
katsopas rikiloikkaa maikkaa hyppyyttäen.
Vaikkei vehkeitä oiskaan, loikka tehtävä on
Katsopas Markan Eikkaa, tyyppi on onneton.

Kären tarvitsee piltti, joka kannattelee,
siihen ei rikiloikka ilman ihmist ees kykene.

Älä Suomi ny lähre turhaa hölmöilemään
muista et  ihmistä viälki tääl tarvitaan.

Nih, ja simmottiis. t Eikka

Paikal mut ei läsnä

Onk te koska ollu simmotiis kinkereis, mis o viistuhat ihmist yhel kertaa ja joku petakookien keisari yrittää vakuuttaa teittii jollai kiemuroil.

Ollaa, vastaa Eikka.

Kerrankis oltii tua messuhallis, siä oli messuumas joku erityispetakokiikan kuru vallan ja siä oli väkee ku pipaa, tai jotai semmost.

Noh, eihä siin Eikal pitkää menny ku käi pitkästyttää, ko sen kurun ääniki oli kon joku hyptonisoiva koopra ta joku simmotiis.
Eikka sit yritti kovasti pysyä hereil ni alko kattoon sillee ympärilleen, et mitä muut siä tekee, ku kuuntelee mukamas sitä kuruhenkilöö.

Yks neulo, no ei siino mittä pahhaa, ku korvat vissii toimii kummiski samal. Voi niinkos kuunnel sit kuruu ja neuloo sukkaa lapsenlapsel siin samal, et simmottiis kaksinkertane voittomahollisuus ois niinko siin sit. Silleesti.

Sit on se kokeen korjaaja. Se on vallant siit kolme tualii ympäriltää ja leväyttäny siihen kolme lukion kurssii oppimateriaalii ja satakaksyetseittemä koetta. Ja se korjaa, ja räplää, ja korjaa. Jos siint joku kehtaa men ohi, se nostaa kulmiaa ja kattoo pahasti. ET älä vaa häne papereitaa käy sotkemaa, Silleesti niinko.

Sit on se joka puhuu kännykkkää. Koko ajan. Kovaa, Silleesti, niinko. Sitä Eikan tekis miäl potkasta persuuksiin. Ja lujaa. Ei siit enempä.

Sit on nää, ku istuu netis ja höhöttää jollei koirajutuil. Tai vauvoil. Tai iha muute vaa. Silleesti. Niinko. Oikeesti. Menkää kotio.

Sit o Eikka, joka kattelee ympärilleen ja yrittää olla ettei nukkuis. Silleesti. Niinko.
Moro!

Lakom sanos ruattalaine

Niinpäs, tuumaa Eikka ja miättii, mitä on justihin jutellu sukulaislikkain kans.

Eikal o näemmä kolme serkkulikkaa Ruattis: Pirjo-Liisa, Marja-Liisa ja Sirpa-Liisa.

Non kaikki petakookeja siä myäs. Nii, siis siä Ruattis. Yks o töis Kiirunas, toine Jöötteporis ja kolmas Ulriisehamnis.

Siä ne kauhiast ihmettelee kui mollaa nii taitavasti pärjätty kaiken maailman koulutesteis ja semmosiis, tiättekö. Semmoset jotku PISAT, eikä oo mikkään kalteva torni ees.

Ko ne ruattalaismuksut vaan ihmettellöö tät mualimaa silleesti et nonni ja taas lähettii retkel.
Ei oo ees mittä kirjotuksiikaa. Kaikist vaa tulloo ylioppilait. Nui vaa.

NOH, nynne serkkuplikat o vallan äkämystyneet ko lukivatten meijän uutta OPSia.

Simmottiis laakom niikus ruattalaisil: pällistellää vaa asioi ja ihmetellää ja tehää huamioi.

Ei mitääs semmost lukemist ja laskemist ko enne vanhaa.
Ja sit kauhiast arvioijaa toiste töit. Ja omia.

Kaik vaa äkkiä tän ja sassii. Ja ihmetellää vallan kauhiast.
Olivatten hualissaan, ettei Ruattin mallia kannata matkia, kon ei sil mittää tuloksii tuu.
Pikahumalat peliviiliksil vaa ja topamiinit aivoihi. Ei laisinkaa tartte enää pinnistel.

Kattos, ku se jatkuva ajattelu uuvuttaa.
Ja aivot vois kehittyy.
Ko pinnistellään.
Siillesti. Niinko.

Mittakaas uuvelleen meiän PISAT kymmene vuare kuluttuu.
Voip olla torni hiukka kallellaan.
Tämmössii t: Eikka

Ajattelun uuvuttamat

Eikka pohtii elämän suuria ja pieniä ihmeitä.

Suuri ihme on mahtua yheksän karvakorvan kanssa entiseen kansliaan. Siä ollaa ko sartiinit purkissa.
Hiki haisoo mut henki o korkia. Nii.i.
Minkäs teet ku oppilaita tursuaapi ovista ja ikkunoista. Onneks ei sentäs tuulikaappiin o jouvuttu viä.

Sitä ootellessa.

Piäniä ihmeit o se, kon kukkaan ei o viä kerent kettää lyyä. Ehtivätten kyä.

Nii, se henki. Son vissii joku pahasellane välillä.
Riivaapi vallan oppilaita. Ne kähisöö ja riahaavat. Makaavatten piltit päät pulpetilla.
Ei jaksa, kuulemma.
Herra mun varjele ja piaksut päälle. Koulua o tahkottu kohta valtavat pual kuukautta, Viä ois muutama hetki kulettavaa. Ja ny jo väsy iski.

Juu-u. Ku ramaseepi. Ei viitti. Eikä pysty.
Uuvuttaa.
Jatkuva ajattelu. Se uuvuttaapi.

Taivahan vallat ja varren kanssa!

Sanos Eikka ja ottaa ettonet

Opsia ja ilmiöitä

Son moro!

Ny oonni kokonaisen pystyvammasen viikon tehnynnä töitä ja voin kertua, hiki irtos. Maanantaina oli kaheksan tunnin vesorupiama, siinä viuhus asjaa semmosen vikkelään, ettei kissa kerenny tämmöi vanha piaru sannoo.

Tiistakina tulivat piltit takas koulunpenkkiin. Malttoot hyö nui rapiat viis minuuttia ja puolet olla kunnolleen, sittennii läks taas mopo käsistä ellei suarastaan nii mäjelle. Nii. Aattelinpa ihteksein et vartokaas vaa, ku Eikka lyö uuvet pinkiponkit konneeseen, ni nukahatte.

Vuan ei ollu Eikalla pinkiponkilaitetta, nii minkäällaista, sokkihoitoo Eikalle, tuolle tikitekniikan virtuoosille ellei vallan aallonharjalla kulkijalle. Ei oo Eikalle vierasta ilmiöt eikä ohjaukset ja mentoroinnit. Vuan minkäs tiet ku Pirkko- Kyllikki kiljuu henkensä häräs, ko Martti- Uolevi ottaappi luvatta juutuuppiviteoo pulpetin alta sillä samsunkilla, tsuumaillen sinne alaviistoon. Että siinäkö sanotaan, että nono, tarkennahan ies kuvvoo, tai minkä sie aijot laitella niitä avviiseja. Tehhäänkö pauerpointti vai ekselli...
Sitte ku otat sen samsunkin siltä juukelilta poies, ni oot vaikkas mikä pelsepuupi ja tiktaattori ja ties mikä keisari. Nii, ko et anna totteuttaa ihtiään. Semmoottiis ilmiöit meil.

Nii. Eikal o uus tyätila. Ei oo ies liitutauluu. Eikka ootteloo sinne joulun korville, jos sais vläppitaulun. Hakkoo ihte taigerista vissii, ko ei o tiimariakaa ennää. Onnii kymmenel karvakorval kolme samsunkia, joist kaks tippuup verkost tuon tuosta. Ilmiöi siinä sitte. Nii.

No kolleekaal o viissattoo oppilast, kirjat o noin ja suunnillee saralviirelkymmenel, joist puolet ei ossoo suomia. Luakas o yks kone, kaikil. Amen.
Kyä o Eikka onnellinen sittenki, nii.
Ja aloittaapi pystyvammasen viikonlopun, torjantaita vuan :D

L O M A L O P P U U !!!!

Ja Eikan lepo. Eikka o viettänt semmosen lomakimaran ettei oo tosikaan.
Soffall o maattu, kylkiä käännetty eikä oo ies tullunna makuuhaavoja. Nui niiku enämpiä.

Koulutustakkii Eikka o harrastant. Koirasellaast.Eipä tuo paljua erroo ihmistainten koulutuksesta.

I S T U !
Voipi sannoo, ku piltti pyörii luokassa ku kärpänen keittiöös. Äänenpaino ratkasoo. Nii, että menneekkö koirakoulutuksen pualel. Vaiko ei.
Ylleennsä koira totteleepi nopiammin ku se taimi.

K A T S O !
Sillai saapi koiruuven huomion, jos se alkaa häröillä. Saapi piltinki. Taas riippuu iänestä ja asenteesta menneekö läpi. Ja syntyykö tulosta. Joskus suap ja toisaalla tuasen eip.

J Ä T Ä !
Voip sannoo koiruuvelle, ken imuroihtee kaiken mualiman papanat mäjeltä. Jos ossoo, ni totteeleep kyl.
Sammaa voipi koettaa isän pikku kultamussukkaan ja äireen rakkaaseen, ku tää on linjastolt ottamas kerral kakskytä ja viis lihapullaa, eikä sitte muuta. Tai viekkokaiffarii tukkapäästä.

S E U R A A!
Käypi hyvin koiruloitten pirtaan, ko pittää mennä isännän matkas. Soppii myäs hyvinnii retkilöille, jonokulkemiseen ja ihan luakas. Ja asenne ratkasoo. Sennii voi sanua sillai nätist, tai sit melekosen hirmuvaltiaan iänisest. Iha samat painokkuuet toimii nii koiral ko ihmislapsel.

Sitte nii on viä tua palkka. Koiruuvet toimivatten hyvin herkkuloilla. Mut niinpä myäs pikkupiltikät. Piäppä tiatovisa ja luppaa palkaks voittajalle karssua, vaikkas suklaapatukka. Jopa osallistuvatten ja riamulla. Tai parhaasta koetuloksesta. Tai lehva ku ollaan nätisti oltuna. Kyä toimii.

Ettei pirä lainkaan aliarvioia mittäänn nii koulutusohjeita.
Riemullista syssyä vaa ja koulutushetkiä toivoopi Eikka

Suvivirttä ja soffanpohjaa

Eikka muistelee mennyttä lukuvuotta.
Korvissa humisoo ja soi. Syrän pläjäyttää välilyäntei.
Kyä o ollu vauhtia ja vaarallisii tilantei enämpi ko laki sallis.
Kalkkiviivoille asti o saanu pakarat pinkeenä jännittää, et no viäläkö ne erikoispetakookin pikku piltit jotakii keksisiväisit. Ku ovatten nii kerkiiväisiä, kerta.

Viä ois tua juhlapäivä tähteillä. Ehtiikö Pirkka Ensio tyrkätä purkkansa Leena Irmelin tukkaan,vai hujauttaako kesken suvivirren Hanna Martta Orvokki nyrkillä nenän poskelle Pekka Simolta? Iha vaa siks, ku ei muuta keksint.
Eikal o piirrettynä pohjakartta ja valmis stratekia juhlan varalle.
Minkä laittaapi istumaan kaik rakkat karvakorvat, et ylettyy tarvittaes rauhottamaan ja hiljentämään ne.
Ettei taasen tarttis silmiä päästään hävetä, ko muu juhlakansa kahtoo mulkovalla silimällä tarkkaavaisuushäiriöisten esiteinien pelmehdintää. Ja vasiten sitä kannustusmyrskyä, ko kuurennen luakan likat esittää tanssinumeroo kolme kokoo liia piänis pairois ja minisortseis....

Oispa jo huamine ja toristukset jaettu ja rättiväsyny Eikka keräämäs jätskipapereit luakan plaattialt.
Esiteinit ois jo juasseet kohti vapautta ja kesälomaa.

Ny o lupa laskia tunteja ja minuutteja.
Henkis o selvitty, vaik kyä täs piänt elvytyst tairetaa tarvita.

Eka lomaviiko Eikka tekee kuapa sohvan pohjaa. Nukkuu ja syä ja nukkuu.
Kääntääpi kylkiä välillä.
Lepoa ja lommoo, lepoa ja lommoo rakkaat kolleekat
Tee Eikka

Kiristyst, uhkailuu ja lahjontaa

Eikka o viheliäine otus.

Eikka o kiristänt, uhkaillu ja lahjonu. Ja kaikkee yhel kertaa.

Mut Eikal o hyvät tarkotusperät. Eikka tahtoo, et lapsukaiset saapi hyviä tuloksii ja pärjää.
Ja o onnellisii.

Eikka sanos, jot jossei pärjää murtolukukokees, jääpi kesäkouluun.
Eikkaa nii ruttuutti, ko eivät lue. Vaiks antaa minkä reenimonistee ja ohjaa ja neuvoopi ja seisoopi päällään päivän päätteeks.
Ni Eikka oli viheliäine ja pelotteli. Kesäkoululla.
Eihä Eikka itekää sinne taho. Ni siks pelotteli.

Ja arvatkaas mitä.
Yhtää tualia ei tullu.
Ei yhen yhtä nelosta.
Kaiken osasivatten ja ihan ite.
Siinä meni oikeen supistukset ja lavennukset, kertolaskut ja jakolaskut.

Ku Eikka sit palautteli niit kiristyskokeita, ni oisitte nähny. Ne ilmeet.
Olivatten ko Hankon keksit. Tai Naantali aurinko.
Yhtä hymyä. Joka piltti.

Ja Eikkaa salassa melkee itketti.

Korvissa alkoi kaikua ihan hiljaa se opettajien lomalaulu...
Ehkä sittenkin...

Vappuja. Trööt.
Toivoopi Eikka

Kana ja peruna

Voi hyvänen aika ja sentään!

Mää vaan tuumaan ja pyärittele villisti silmiäni.

Mun pitäs vissii olla tua erkkapäivil, iha nimikkopäivät melkee. Mut en oo. Ei jaksa.

Eilissä päin mää istusi ruakalas valvomas oppilait. Rääpin siin samal omaa haaleet jauhelihakeittoo kitusii kiirees. Kävin lämmittääs henksus. Siä oli jono. Joutusin oottelee.
Sil välin mun kolleeka valvos mun kullannuppui.

Ku mää menin takas sen haaleen sopan kans, ni heti alko semmone raketia, ettei oo toist nähty.

Luokan likat avautus mulle oikee hualel. Mää ku olin lämmittää sitä säälittävää soppaani,ni pojat oli haukkunu.
Toine haukkumasana oli kana ja toine peruna.
Tytöt olivatten tohkeissaan ja nii kiukkusii. Kui ne kehtas.

Sit mää lapposin sitä haaleet soppaa kitusii ja kuunteli samal heiä porua. Ku ne kiusaa. Aina.

Mää kysysi et mitäs te tahtoositte, et mää tekisi? No jos antasit vaiks jälkkää niil karvakorvil, ko nii loukkasivat.

N O H....mää sit jätin se mun kylmenneen sopan siihen ja läksin jututtaa poikia.
Sinä päinä ol ruokana  K A N A pullii ja kuoriP E R U N O I.

Yhelt pojalt ol perna puonnu haarukast ja toisel lentänt kanapulla plaattial. Sitä hyö siin sit ihmetteelliit koval äänel ja yrittiit saaha likkoin huamiot ittellens....

Usiampaa kertaa sanottii sanat K A N A ja P E R U N A...ilma mittää suurempaa tarkootust loukata kettää...siin ko pyörivätten pitki plaattiaa nii ilosesti.

Mää sit viä haastatteli eriksee kaik osapualet ja kyseli et kuka mitäkii siin sanosis, ku ne pernat ja pullat pyärivät siä pitkin mäkiä. Hyvä ku e laittant selvityst mukavakouluun...

Juttelin siin sit lopuks likkoin kans ja sanoin et päiväl oli ruakana kanaa ja pottui, et niit sanoi saattoi kuulla siä ruakalas aikas mont kertaa. Et ei ny semmosest voi antaa jälkkää...

Voi yhren kerran ja rapiat päälle t: Eikka

Nyhyjää tyhyjästä

Eikka ruopii piätään. Pitkään ja hartaasti.
Pittäs teherä oppikirja- ja tarviketillaus. Rahhoo o justii sevverra ettei koirat kintuille kuseksi.
Kissa jo suattaapi ruikkasta.

Eikka aloittelloo rivakasti ja lyöpi eksellitaulukkoon tavaroo, jotta hihat heiluupi.
Siinon rehvakkasti lyijykynnää, kumiloita ja vihkosia, er sorttii.
Kyniä kulluu ko potaattilastuloi ja kumit rakkaat karvakorvat terapian tarpeessa murustelevat ja viskelevät ympär luokkaa, ku ei oo Eikka kohilla.
Ainii ja sitte ne pirskalee liimapuikot. Niillä liimaillaan tarinat vihkoloihi.

Pit saaha ne himskati kroumpuukit, mut eihä Eikal putjetti riittänt, ois saant koko sakille kolome kroumia eikä mittää muuta...opeta ny siittä....nii...sitte..

Eikka revittellöö ja tillaa kakskytä liimapuikkoo.
Voin kertoo, se oli virhe.

Nyttennii ku on kilipailutettu näitännii tavarantoimittajjii nii voitteko arvuutella, mitä maksaapi yks yhen ainoa liimapuikko ja vielä semmonen piänen sorttinen,
M E L E K E E N VIIS EU R O O!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Pirruuttaan Eikka käypi kuukkeloimas hintoo ja huomoo et voihan jumangeggana, saman pirskatin liimapuikkelon suapi pualeen hintaan jossai muualla. Ei voi Eikka ymmärtää.
Sinne jäip puikkelot ostamati...no eipähän niihin ois ollu ies rahhoo...

Noh, sit Eikka läks tilloomaan oppikirjoi.
Alkuun piäs ja rahat ol loppu jo kiälten kirjojen jäläkeen.
Kyä harmitti.

On se kumma. Opettaa pitäs, ja autella lapsukaisii etiäpäi elämäs.
Eikä ees liimapuikkoloihi riitä rahat.

Onneks o kesälommoo kaheksa viikkoo aekoo.
Laskee päiviä.

Eikal o unelma

Eikka unelmoi.

No tiätty siit vapust ja helatorstaist ja kesälomast.
Saapi vaa köllötellä aurinkos ku kisumirri ja rillaa ihtiään, ja kyrsää, tiätty.

Eikäkö aikuisten oikeesti Eikal o itea.

Ei soo minkään uus juttu erikoispetakookikon nupis, mut sint o hyvä muistuttaa.
Eikka laittaapi sen kalenteriloihinki vallan.

Joka aamu, ihan koko kevään ja rapiat, aikoo Eikka ottaa oppilaan kerrallaan puhutteluun,
tai no ehkä välkkärillä kuitennii, ettei ala se kolomas maaliman sota iliman mulkovaa silmää siä luokas.

Eikka aikoo istuttaa lapsukaisen vuarollaa viereensä ja
kehua retostella sitä vaikka koko välitunnin.
Juu-u, vaikka jäis Eikka iliman kahveeta. Eikä ehtis vessaan. Ni aikoo.

No sit tulloo Eikalle tenkkapoo.
Mites jos onki semmoi luajan luama, jost ei ihan het keksi, ku kaikki ne konnuveet, jotka son tehny lukuvuuen mittaan.

Ossoo se siin istuessaan kattella kaunihisti silmihin ja kuunnella napottaa, ko Eikka sil juttelee. Heiluttaa kinttujaan ja pyäriä siin tualis niin maan perusteellisesti.
Ossoo se nukkuaki, syvää unta, iha oppitunnilaki.
Kato keskittyy ja on liikunnallinen.
Kyä Eikka keksii.
Sanavalmiski se o ja  hyvin muistaapi kaik vääryyet, mitkä o kokenu. Omia tekosiaan ei niinkä pal.
Sanatkaa ei ol ain siält kaunihimmast pääst.
Mut minkäs välii, kuhan puhuu. Paitti ettei aina Eikan päällens.

Semmotiis o Eikka taas pohtinu, ans kattoo kui äijän käy.

PS. ens vuon Eikka laitetaan opettamaan piilotettuu erikoisryhmää. Minkähä se aiotaa piilottaa, koulu pommisuajaa vissii?

Ei täs kummempaa.
Eikka

Ilon ja onnen päivä

Mää oon nii onnelline nykyää!

Joko o Eikalla lääkitys kohillaan tai kevät alkaa tuottaa tulosta.

Eikka o ehtiny olla läsnä. Ihan koko ajan ja täysillä.
Yhtään ei oo karva noussu käsis ja silmäkkää ei oo pahemmi pullistunee päästä irti.
Ohtasuoni ei oo jykyttäny ko naapurin isännän rapantin raktori.

Eikka o kerenny taas erikoispetakookeilee.
Son kattonu silmiin, ollu semmoi sympaattine ja empaattine.
Pinkiponkimusiikkia sei oo soitellu, mut luantotokumentin se näytti.
Enkä ny tarkoota mittään semmosta Holmesinjormaa.

Poijaat kyseli, et onk tää Suamest, ku oli karhuu ja ilvestä ja susia.
Tytöt tuumas et kattokaa ny, ihan ku te poijaat.
Tappeloot reviiristä ja tyttöin huamiost.
Purevat toisiaa persiistä.

Eikka kehräs. Ja oli ilone.

Sitte se tarjoili suklaamunia silmäterilleen.
Olivatten onnellisii.

Voi luajan pyssyt ko mää tykkään pääsiäisest.
Ja lomast.

Kohti vappua.
Ja kesälomaa.

Munarikasta pääsiäistä T Eikka

Piäni ja hento ote

Eikka o murheissaa.
Ei oo lapsukaisil taaskaa hyvä olla.
Yks murehtii, ku syrän o särkyny. Rakkauvesta.
Toine o onneto, ku ei tullu kokkeest kymmenepual.
Kolmannel o pää kipiä.
Ja neljännel sialu.

Siit neljännest Eikka o enite hualissaa.
Sil o joteski sialu rikki.
Iha vinksallaa.
Eikä Eikka tiä minkää.

Se leikkelee ihtiään.
Hakkaa pulpetin kantta sormillee.
Jos menis sormi rikki.
Eikä syrän.
Son juureton ja ahistunu.

Näit piänii o Eikka kohannu matkallaan usseita.
Joil syrän märkänee.
Olo on ku sateen piäksämäl lehmän paskal.
Ei o häävii, ei.

Eikan ei auta ku kannatel henkisest.
Pitää kärest ja aatel vaa et mää oon täsä, iha sua varte.
Mut minkäs teet, ku ovvaa yks Eikka.
Parempi seki ku ei minkää.
Eikka tuntee olons nii tyhjäks.
Onneks o lauvvantai.

Jos voittas lotossa...

Eikka o miettiny, et jos voittaski lotos, ni meniskö enää töihi?
Ootkos ite miettiny?
Jos voittasit lotossa vaiks viismiljoonaeuroo, ni viittiskö mennä?
Jäisikkö kotia, kääntäsit kylkee ja sanosit et ei viitti.

Niiko siin mainokses sanottii, et emmää näitä hommia lopettais...
Aijaa, vai nii...

Eikka miettii ja funteeraa päälle...tarkkaan ja harkitusti.

Jos haistatellaan päällensä kaike maailman elimillä, ni viittiskö mennä?
Jos heitellään tualilla tai oppikirjoilla, tährätää vallan päätä kohti, ni meniskö?
Jos koetellan käyttää opettajaa maalitauluna kotsan leipäveihtellä tai saksilla, ni jäiskö mialuummin kotio sittenki?

Nostais jallaat sohvapöyrälle, kattelis jottai hömppää telsusta ja pitäs kalsaripäivän. Iha iteksee.

Jos ruakalas olis tarjolla kluteenittomalle pannaani, ko muut saa laskiaispulla, ni menisitkö?
Jos liikuntasali ois varattu ja pitäs opettaa pihal räntäsatteessa, ni viittiskö?
Jos olis homekoulu ja sais kauhian ihottuman joka päivä, ni jäisitkö sittenki?

Tilais viiren tähren ravintolas kotiinkuljetuksel kaik herkut ja viinit päälle. Iha itellee.

Jos rakkaat karvakorvat vinkuis, ettei huvita, ni menisitkö?
Jos ne valittais, et taas pittääpi opiskella, ni viittiskö?
Jos ne ehrottais, et tee taas Eikka sirkustemppui, ni jäisitkös sittenki.

Ostais pitkäripaasesta laatikon samppakaljaa ja jois. Iha iteksee.

Jospa lähtis koettamaan onneaan taas kerran. Kipasis kipsalle rivin laittoon.
Iha iteksee.

Arjen hetkiä

Markka Eikka huokaileepi.
Onnesta.
On vihdoin talviloma.

Ei tarvia kuikuilla wilmaa kylmä rinki takamukses joka ilta.
Vastailla vanhempien viesteihin ja jälleenlähetellä niitä johtoimmeisille.
Ilmootella huolesta hoitotahoille.
Miettiä et minkä taas unohti.

Arkipäivät kulkoo jotennii samal viisii.

Luokas o oltava ensin ja kuulostella eteiseen, et millä mielel sitä tullaan kouluun.
Tavallisesti Eikka oottaa eteises, ko siin syntyypi jo aamun ekat konhvliktit.
Ko nälkäset ja väsyneet kohtaa.

Sit pittää olla silmä tarkkana ku survouuttaan luokkaan, kaik kymmene yhtä aikaa samast reiäst.

Penaalit ko kaivetaa esiin, ni siinä alkaa semmonen kumiheittelykimara, jot ei o nähty, ellei Eikka ehi ensin jottai terapeuttist leikkiä siihe lykätä.

Jos ei oo kaikil kirjaa, ni eipi voi Eikka lähtiä monistelemaan, olis katastrompin ainekset käsis ja kohilla.

Niillä mennää, mitä o.

Eikka siin sit päivä mittaa opettaapi asioi, luennoi taas käytöskukkasista ja huamaavaisuurest, iha väsyksii asti.

Onneks o monensorttia oppijaa.
Yks piirtelee pulpettii, toinen piikittää ihtiään kynällä. Kolmas huutaa nälkäänsä ja neljäs ottaa torkut.
Viies viskoo niitä papertolloi ja kuminpalasii. Kuues kurmoottaa seittemättä. Kasi, ysi ja kymppi yrittää opiskella ja huutavat muille et hiljoo!
Välil Eikkaki pyörittellöö vaa silmiään ja ihmettellöö.
Ko ei riitä enerkiat ennää muuhun.

Onneks o loma.

Jaksamisen raja

Markka Eikka valvoo.

Eikan uniin tunkeutuupi musta mörkö, joka ei lähre poies.
Eikka miettii seuraavan aamun huoltajapalaveria ja valvoo.

Miten asettaas sanansa, ettei kukkaan loukkaanu tai koe olevansa huano immeinen.
Miten olis nii vahva, ettei vanhemmat ala riiellä keskenänsä kesken jutunpiron.
Miten ihtensä pitää kurissa, ettei sanos mittään surkiaa.

Miten jaksaa kannustaa, ennustaa ja tunnustaa, et kaik maaliman tähret olis linjassa ja syntys jonnin sortin konsensus.

Eikka valvoo. Ja toivoo olevansa taikuri.

Kyä sää jaksat, onhan sulla kokemusta. Jos sää et jaksa ni ei sit enää kukkaan. Älä ny!
Tee vaan hommas!
Eikan pääkoppa kaikuu ja kovaa.
Ja Eikka valvoopi. Edelleen.

Eikka menee aamulla töihin, juatuaan ensin viis litraa kahveeta ja nukuttuaan sen tunnin.
Sit Eikka pitää sen palaverin.

Sit Eikka pitää oppilaille saarnaa, ainski yhren kokonaisen tunni.
Oppilaat o kiltisti seuraavat viistoist minuuttii...saavutus seki,

Sit Eikka vahtii niit, jotka ei voi mennä ulos, ku ne kummiski tappeloot siel.

Pitäs olla joka luokal oma Eikka.
Eikkaa ahistaa.
Kuka auttaa Eikkaa, sit ko jaksamine loppuu.

Tee vaa parhaasi, sanoo rehtori.
Minkäs se muuta.
Mikä on paras? Miettii Eikka.
Ja valvoo taas.

Super Eikkaa tarvitaan

Eikka oli pienenä koulukiusattu.
Oli kuulemma oma vika.
Eikka oli hidas, kömpelö ja pullea. Eikka  oli kirjatoukka ja pullahiiri.
Eikka luki mökillä kaikki vanhat valitutpalat ja söi sokerikorppuja.
Koulussa Eikka ärsytti tyhmempiään olemalla tietoviisas.
Eikan perheessä ei ollut rahoja. Ei ollut muotivaatteita eikä hienoja autoja.
Vuokrakaksio ja viisihenkinen perhe.
Anttilan vaatteet ja Lada.
Onhan semmonen helppo kohde.
Mitäs olit?

Murkkuikäisenä Eikka suivaantui. Lähti karateen ja lenkille.
Eikka vaihtoi koulua.
Yhtäkkiä Eikka olikin hyvä koulussa. Itsetunto kasvoi.
Löytyihän siitäkin koulusta kiusaajia.
Eikka oli jo kovettanut nahkansa. Antoi takaisin.
Haki kaverit muualta.

Lukiossa ei enää kiusattu.
Eikä yliopistossa.
Erityispetakokiikan laitoksella ei senkää vertaa.

Eikka oli omiensa joukossa.

Töisä Eikka näkee ja kokee joka päivä kiusaamista.
Joku töösi yrittää kiusata Eikkaa, koulun oppilaita ja henkilökuntaa.
Sillä on paha olla. Ja se kiusaa.
Se ei saa apua. Ja se kiusaa.

Kun se on Eikan kainalossa, se ei kiusaa.
Se rauhoittuu ja rentoutuu. Kuuntelee Eikan kanssa pinkiponkirentousääniä. Juttelee mukavia.

Eikan pitäs olla SuperEikka, joka heilahtaa paikalle aina kun joku kiusaa.
Ottaa töösi kainaloon ja rauhottaa.
Eikalla on yheksän muutakin töösiä. Koko koulussa varmana sata.
Ja kaikki pitäs ottaa kainaloon.

Tarvitaan 24/7 ja 365 SuperEikkaa. Joka kouluun ja luokkaan.
Koko Suomen maassa.

Eikka huokaa.

Inkluusion ihme

Markka Eikkaa hatuttaa, lujasti.

Markka Eikka aikanaan luuli ryhtyvänsä kansankynttiläks ja myähemmin erikoispetakookiks.
Eikan mielestä erikoispetakooki ohjaa elämän polulta harhautuneita lapsipoloja takaisin raitille, tukemalla ja auttamalla ja ohjaamalla. Olemalla läsnä.

Juu-u! Eikka o läsnä, koko olemattoman osa-aikaeläkeläisen työviikkonsa ja rapiat päälle.

Eikka ei ehi vessaan, kahveelle saatika tupakille. Onneks Eikka on sen tupakin lopettanu jo aikaa sitte, sitä kun ei muutenkaa voi koulutiloissa harrastaa.

Ennen oli Eikalla erikoispetakookikkokolleekoita, paljon. Eikka oli erityiskoulussa, tuossa viimeisessä sekrekaation linnakkeessa, ja nautti.
Aina oli kolleekan hartia kohalla, heti.
Jos tuli pikahätätilanne tai akressio, nii het oli kolleeka kaverina. Ja saatiin erityinen ihmistaimi asettumaan. Ja toinenki. Ehti henkähtämään ja kahveelle ja kusanderilleki. Joskus.

Ny o Eikka yksinäinen majakka. Oman luokka-asteen ainoa erikoispetakooki.
Kaik huolet kaajetaan Eikan niskoille, ja onkelmaiset oppilaat. Kenkälaatikon kokoses luokas o jo kymmene erikoista ja lisää tulis. Luakanopettajakolleekat o ihan loppu. Ja sitten ku ne on loppu, ni ei oo enää kivaa kellään.

Inkluusio, sanottiin. Nysse tulee. Erikoispetakookin otsalle pukkas hiki. Tieshän sen jo, mitä se toimitti. Erityiskoulut alas ja resurssit ulos. Kaikki tänne meille vaa, kylä lähikoulu hoitaa.

Ny ei Eikka ehi kahveelle eikä vessaan. Saatika tupakille. Jos polttais.
Eikka o polliisi, sykiatri ja vartija. Eikal vois olla liivit päällä ja liikenteenohjausmerkit.
Mene tuonne, väistä, älä koske, jonossa, ei ohitella. Ei töni. Katso, seuraa. Ei kiusata. Ymmärrätkö?

Eikka tulee kotio ja menee sohvalle. Eikka muistelee herra viraston isoherran sanoja.
Juuei oteta resursseja pois, juuei vähennetä avustajien määrää. Juu, pienet ryhmäkoot.
Inkluusion ihme. Ihan itekseen.

Juujuu...onneks Eikka o jo nii vanha ja raihnas ja väsyny, ettei sen enää kauaa tartte touhua kattella.

Ei se jaksa.